Soul – Vohveleita ja lampaita matkan viimeisenä päivänä

Oli matkamme viimeinen päivä. Käyttörahaa meillä oli kulunut ihmeen vähän, vaikka olimme ennen reissua lukeneet, että Soul on kallis kaupunki. Tänään oli siis aika hieman törsätä ja ajaa taksilla syömään vohvelia.

Olin etukäteen lukenut netistä, että Soulista löytyy vohvelikahvila, jossa on eläviä lampaita. Menin hotellin respaan kysymään tarkemmat koordinaatit. Ystävällisellä nuorella miehellä ei ollut aavistustakaan kyseisestä kahvilasta, mutta hän alkoi etsiä tietoja netistä.

Hetken kuluttua hän löysi paikan ja sanoi innostuneena:
– En tiennytkään, että tällainen kahvila on olemassa. Minun pitää viedä tyttöystäväni tänne!

Sain vinkin, että pääsisin kahvilalle metrolla pysäkille Hongik University, ja matka kestäisi noin 20 minuuttia. Mutta oli lomani viimeinen päivä, eikä voimani enää riittänyt metrokarttaan tutustumiseen. Oletko nähnyt, miltä Soulin metrokartta näyttää? Se on melkoinen viidakko.

Pyysin kahvilan osoitteen lapulle ja päätimme mennä taksilla. Huitaisin tien laidasta taksin ja annoin lapun kuskille, joka näppäili osoitteen navigaattoriin.

Taksi saapui kohteeseen, ja matka maksoi noin kuusi euroa. Kuski kysyi äidiltä, olemmeko oikeassa paikassa. Äiti hymyili ja vastasi:
– Nyt on vähän vaikea sanoa, kun emme ole ennen käyneet täällä.
Kuski nauroi ja totesi, että navigaattorin mukaan ainakin ollaan.

Seisoimme kadun laidassa, mutta kahvilaa ei näkynyt missään. Äiti muisti, että respassa oli sanottu kahvilan olevan kellarikerroksessa. Ei siis muuta kuin etsimään.

Hetken kuluttua löysimme perille: Thanks Nature Cafe. Kahvila näytti olevan erittäin suosittu.

Pihalla oli kaksi elävää lammasta, Elsa ja Anna. Aitauksessa oli myös kaksi pienempää kaveria, joiden kanssa pääsin samaan kuvaan.

Juuri kun äiti oli ottamassa kuvaa minusta ja lampaista, näin yhden tytön osoittavan minua sanoen:
– Voi kuinka suloinen!

Kröhöm. Nyt en ole varma, tarkoittiko tyttö minua vai lampaita?

Hetken lampaita ihailtuamme menimme sisälle kahvilaan. Se oli aivan täynnä, joten jouduimme odottamaan vuoroamme. Otin odotellessa kuvan hinnastosta. Vuonna 2014 halvin vohveliannos maksoi noin neljä euroa ja kallein noin yhdeksän euroa.

Kun pääsimme pöytään, valitsin listalta mansikkavohvelin. Annos oli hurjan suuri: jäätelöä, kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita reilulla kädellä. Se oli niin iso, ettemme jaksaneet äidin kanssa syödä sitä kokonaan.

Tämä oli viimeinen päiväni Soulissa. Aika herkullinen päätös lomalle, vai mitä tuumaat?

Yksi tarina on vielä jäljellä Soulista – siinä kerron Soulin ruokatarjonnasta.

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voitto Streat Helsinki Instagram-kilpailussa, Ape sai yllätyspaketin!

Streat Helsinki EATS -tapahtuma järjestettiin maaliskuussa 2015, ja kävin siellä herkuttelemassa äidin ja Tuijan kanssa. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös Instagram-kilpailu, johon osallistuin omalla selfielläni. Kilpailussa valittiin viisi voittajaa – ja minä olin yksi heistä. Jihuu! Huisia! Palkintopaketti odotti noutoa Torikortteleissa, Taiga Colorsin myymälässä, joten suuntasimme keskustaan. Kampin metroasemalla törmäsin yllättäen vanhoihin tuttuihin: he olivat reissukavereitani Belize–Guatemala–Meksiko-kiertomatkalta. Vaihdoimme kuulumiset ja puhuimme tietenkin matkailusta ennen kuin jatkoimme matkaa. Rautatieasemalta kävelimme Torikortteleihin. Päivä oli aurinkoinen, ja pysähdyin hetkeksi katselemaan Senaatintorilla kuljeskelevia turisteja. Äiti oli kuullut, että Torikortteleissa vietettiin naapuripäivää. Meillä ei ollut ohjelmaa mukana, mutta Kiseleffin talo oli ainakin yksi tapahtumapaikoista. Astuessamme sisään ystävällinen nainen kertoi heti: "Tuolla v...

Makujen matkassa

Matkoilla yksi parhaista tavoista tutustua uuteen paikkaan on ruoka. Paikalliset maut, ravintolat, torien herkut ja sattumalta löytyneet kahvilat jäävät usein mieleen yhtä vahvasti kuin nähtävyydetkin. Tähän koosteeseen olen kerännyt matkamuistoja ruoista maailmalta ja Suomesta, jotka ovat jääneet mieleen. Mukana on niin paikallisia ruokia, onnistuneita ravintolalöytöjä kuin hetkiä, jolloin hyvä ruoka, tunnelma ja seura ovat tehneet kokemuksesta mieleenpainuvan. Andorra la Vella 2014 – Jamónia, valkosipulia ja paahdettua leipää Barcelona 2014 – Ravintola Los Caracoles – Etanoita Espanjassa Gdańsk 2022 – Täydellinen tartar, erikoinen Negroni, kirsikkakastike ja Kotlet Schabowy Istanbul 2015 – Huomioruokaa ja ennustus kahvikupista Soul 2014 – Kurkistus Soulin ruokatarjontaan Tasokasta katuruokaa tarjolla, Streat Helsinki 16.- 22.3.2015 Tallinna, Tartto ja Ateena Tokio, Rooma ja Belgrad Wrocław, Puola 2024 – Ravintola Le Gosse – Aamupala, tartar ja täydellinen filee mignon

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät pienen pehmolelun, Apen matkakertomuksia. Mutta Ape ei ole mikä tahansa pehmolelu – se on seikkailija, joka on tassutellut useassa eri maassa. Tarinoiden kirjoittamisessa Apea auttaa “ihmisäiti”, jonka matkakokemus kattaa 77 maata. Suurin osa blogin matkakertomuksista on kirjoitettu vuosina 2014–2015 – ne ovat aikansa kuvia hetkistä, jolloin maailma näytti hieman erilaiselta kuin nykyään. Uudemmissa tarinoissa Ape on välillä itse mukana seikkailemassa, ja toisinaan hän toimii kertojana äidin matkamuistojen pohjalta. Tokio, Japani (huhti-toukokuu 2025) Osa 1. Tokio, Japani – Matkan suunnittelu, hotellit ja pienet sudenkuopat Osa 2. Tokio, Japani – Ensikosketus kaupunkiin ja FamilyMart Osa 3. Tokio – Kävelyllä Shinjukussa: 3D-kissa ja Don Quijoten tavaratalot Osa 4. Tokio – Metropolitan Government Building ja ilmainen näköalatasanne Osa 5. Tokio – Peace, Love, & Meiji Jingun pyhäkkö ja suuri metsäalue Osa 6. Tokio – Tokyo Nig...

Apen matkat

Hae tästä blogista