Tämä tarina on vuodelta 2014, joten myös ruokien hinnat ovat samalta vuodelta.
Ennen lomani alkua ajattelin, että ostan kaikilla taskurahoillani kimchiä. No, näin ei kuitenkaan käynyt, sillä tämä hapankaali ei päässyt lempiruokieni listalle – ainakaan lisukkeena. Eihän se pahaa ollut, mutta ei myöskään kovin herkullista minun mielestäni.
Kimchi on korealaista hapankaalia, jossa mausteina käytetään valkosipulia, chiliä, inkivääriä, kalakastiketta, suolaa ja sokeria. Tätä kaalia tarjotaan melkein jokaisella aterialla lisukkeena. Lisäksi kimchiä käytetään monien ruokien valmistuksessa. Kimchikeittoa en ehtinyt matkallani maistaa, mutta uskon, että lämmin keitto olisi voinut maistua minulle paremmin kuin kylmä lisuke.
Mutta mitä kaikkea Soulissa on syötävää? No vaikka mitä! Tässä miljoonakaupungissa et varmasti jää nälkäiseksi.
Ruokapaikkoja on monenlaisia ja eri hintaisia. Paikallisilla markkinoilla syöt vatsasi täyteen muutamalla eurolla, mutta paremmissa ravintoloissa lasku voi olla samaa tasoa kuin Suomessa – varsinkin, jos valitset liharuokia.
Ensimmäisenä iltana joulukuussa vuonna 2014 söimme paikallisessa ravintolassa lähellä hotelliamme. Tilasimme liharuokaa, ja äiti otti pullon olutta.
Pöytään tuotiin lisukkeita jos jonkinlaisia. Lasku oli 24 000 wonia eli vähän alle 20 euroa. Yksi iso olut maksoi 4 000 wonia, noin 3,30 euroa. Huomaathan, että jutussa mainitut hinnat ovat vuodelta 2014 ja ne ovat yhdelle henkilölle – enhän minä pieni pehmolelu juuri mitään syö.
Jouluaattona kävimme ostoskeskuksessa japanilaisessa ravintolassa syömässä sashimia ja sushia. Ateria maksoi 30 000 wonia eli noin 24 euroa. Hintataso oli siis Suomen luokkaa, ja tämä oli matkamme kallein ruokailu.
Katuruokaa oli tarjolla monessa paikassa, ja vartaat näyttivät herkullisilta.
Seoul Stationilta löytyi Food Court, josta sai ruokaa laidasta laitaan.
Lihakeitto lisukkeineen maksoi 8 000 wonia eli noin 6,5 euroa.
Eräänä iltana en millään olisi jaksanut lähteä ravintolaan. Yritin etsiä paikallista ruokapaikkaa, josta voisin napata jotain mukaan, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Päädyin hotellin kadulla olevaan ranskalaistyyliseen kahvilaan ja ostin täytettyjä leipiä sekä palan suklaakakkua. Hintaa kertyi noin 12 euroa. Onneksi huoneessamme oli jääkaappi, sillä leipiä riitti vielä seuraavaksikin päiväksi.
Kaupungista löytyi myös kansainvälisiä pikaruokaketjuja, kuten Burger King, McDonald's, KFC ja Taco Bell. Lisäksi Starbucks-kahviloita tuntui olevan lähes jokaisella keskustan kadulla.
Mieleenpainuvin ruokakokemus oli kuitenkin vierailu Gwangjang Marketissa. Söin ruokatorilla lounaan, joka maksoi vähän yli kolme euroa. Lautaselle päätyi kimbapia ja tteokbokkia.
Tteokbokki on korealaista pikaruokaa, joka valmistetaan viipaloiduista riisikakuista, kalakakuista, sipulista ja usein kananmunasta. Kastike on mausteinen ja sisältää chilitahnaa, soijaa, sokeria ja valkosipulia.
Kimbap taas näyttää japanilaiselta makirullalta, mutta maku on aivan erilainen. Kimbapia myydään pienissä rasioissa, jotka on helppo napata mukaan välipalaksi. Versioita on monia: kasviksilla, tonnikalalla tai lihalla täytettynä. Minun mielestäni kimbap oli todella hyvää.
Näin Etelä-Koreassa valtavasti herkullisen näköisiä ruokia, mutta viikon lomalla en millään ehtinyt maistaa kaikkea, mitä olisin halunnut. Hyvä ruoka ja uudet makuelämykset ovat mielestäni yksi matkailun parhaista puolista. Soulissa sain kokea niin paljon uusia makuja, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Näihin maukkaisiin tunnelmiin päättyy tarinani Soulista. Mikäli haluat lukea lisää matkakertomuksiani, löydät ne allaolevasta linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti