Apen matkat

Tästä koosteesta löydät kaikki tarinat Tokion matkasta, joka tehtiin huhti–toukokuussa 2025.  Minä (Ape) en ollut mukana matkalla, mutta olen kuullut äidiltä ja Reissulasselta niin monta kertomusta, että voisin melkein väittää olleeni mukana. Toimin tämän matkan tarinankertojana. Matka alkaa tästä tarinasta:  Osa 1. Tokio, Japani – Matkan suunnittelu, hotellit ja pienet sudenkuopat Jos et halua lukea kaikkia tarinoita, voit valita seuraavasta listasta juuri sinua kiinnostavat kohteet. Osa 2. Tokio, Japani – Ensikosketus kaupunkiin ja FamilyMart Osa 3. Tokio – Kävelyllä Shinjukussa: 3D-kissa ja Don Quijoten tavaratalot Osa 4. Tokio – Metropolitan Government Building ja ilmainen näköalatasanne Osa 5. Tokio – Peace, Love, & Meiji Jingun pyhäkkö ja suuri metsäalue Osa 6. Tokio – Tokyo Night & Light – ilmainen valoshow Shinjukussa Osa 7. Tokio – Hop-on Hop-off -bussi, Akihabara & Asakusa Osa 8. Tokio – Omoide Yokocho, hummerisämpylä ja Kabukicho...

Oli huhtikuun 8. päivä vuonna 2025, ja minä, Ape, pieni peholeluapina ja virallinen (itse nimetty) matkakronikoitsija, kerron nyt teille Äidin ja Reissulassen viimeisestä päivästä Tokiossa. En ollut paikalla fyysisesti, mutta kuten aina, se ei ole koskaan estänyt minua tietämästä tarkalleen, mitä tapahtui. Sanotaan vaikka niin, että minulla on erinomaiset “kuulopuheeseen perustuvat supervoimat” ja hieman liikaa mielikuvitusta, joka täyttää kaikki tyhjät kohdat vähän liiankin sujuvasti. Aamu Tokiossa alkoi rauhallisesti. Hotellihuone piti luovuttaa klo 11, mutta lento Suomeen lähtisi vasta illalla. Eli edessä oli klassinen viimeinen päivä -tilanne: aikaa on, mutta ei varsinaisesti paikkaa missä olla, eikä myöskään enää halua aloittaa mitään uutta, koska kaikki tuntuu jo vähän lähtemiseltä. Aamu vietettiin hotellihuoneessa. Ikkunasta katsottiin Tokion maisemia ja otettiin ne pakolliset “viimeiset kuvat”, jotka aina tuntuvat tärkeiltä juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin niistä löytyy...

Oli uusi päivä Shibuyan alueella huhtikuussa 2025. Tänään oli viimeinen ilta Tokiossa, ja huomenna illalla lento lähtisi takaisin Suomeen. Nyt piti nauttia, ennen kuin Tokion vilinä vaihtuisi lentokoneen tarjottimeen ja klassiseen “kana vai pasta” -kysymykseen. Aamulla äiti ja Reissulasse olivat jo ehtineet suorittaa pakollisen mutta tärkeän turistitehtävän: käydä kuvaamassa Hachikōn patsas . Sen jälkeen siirryttiin vielä tärkeämpään vaiheeseen, eli aamukahviin ja aamupalaan hotellihuoneessa. Kun nämä perusasiat oli hoidettu, oli aika lähteä kaupungille. Hissejä odotellessa äiti ehti napata kuvan rakennuksesta, joka oli Shibuya Scramble Square . Kyseessä on moderni pilvenpiirtäjäkompleksi aivan Shibuya Stationin vieressä. Se avattiin vuonna 2019 osana Shibuyan suurta uudistusta, ja noin 230 metrin korkeudellaan se kuuluu alueen korkeimpiin rakennuksiin. Pilvenpiirtäjästä löytyy käytännössä kaikkea mahdollista, mitä ihminen voi keksiä tarvitsevansa – ja vähän sellaistakin, mitä ei ti...

Nyt alkaa uusi luku Tokion matkasta. Minä en ole mukana reissussa, mutta olen kuunnellut äidin tarinoita niin tarkasti, että voisin melkein väittää tuntevani kaupungin liikkeet. Ensimmäinen kuva tässä tarinassa on erityinen: siinä olen minä itse, ja taustalla näkyy Hachikōn patsas. Tausta ei kuitenkaan ole oikea valokuva paikan päältä, vaan se on tehty tekoälyllä – vähän kuin muistojen ja todellisuuden välimuoto, jossa Tokio ja legenda kohtaavat samassa kuvassa. Ja tuo legenda on Hachikō, en siis minä. Hachikō oli koira, joka odotti omistajaansa joka päivä rautatieasemalla Shibuya ssa. Ei päivää, ei vuodenaikaa, ei säätä, joka olisi saanut sitä vaihtamaan paikkaa. Sama hetki, sama paikka, sama odotus – kuin maailma olisi pysähtynyt siihen yhteen kohtaan. Kerron sinulle tässä välissä vähän taustaa tästä kuuluisasta koirasta. Hachikō syntyi vuonna 1923, ja sen omistaja, professori Hidesaburō Ueno, kuoli vuonna 1925. Ennen sitä heillä oli yksinkertainen, mutta tarkka rutiini: koira saat...

Oli toukokuun 5. päivä vuonna 2025. Äiti ja Reissulasse olivat Tokiossa Shibuya n alueella. He olivat aamupäivällä kierrelleet jo kaupunkia, mutta nyt oli aika kirjautua uuteen hotelliin. Ape täällä taas, kirjoittamassa tätä tarinaa pienet pehmeät käpäläni näppäimistöllä. Minä en ollut mukana matkassa (ainakaan virallisesti), mutta tiedän silti kaiken – koska jonkunhan nämä muistot pitää kirjoittaa talteen. Matkan viimeisessä hotellissa vietettäisiin kolme yötä. Hotelliksi oli valittu Shibuya Excel Hotel Tokyu, joka sijaitsee aivan kaupungin sykkeen ytimessä. Sijainti oli kerrassaan täydellinen – hissillä alas ja suoraan keskelle vilinää. Huone ei kuitenkaan ollut aivan uusinta uutta. Sisustus oli hieman ajastaan jäänyt, ja kalusteissa näkyi vuosien käyttö. Mutta tilaa riitti Tokion mittakaavassa yllättävän hyvin. Laukut mahtuivat auki, ja ikkunan ääreen jäi tilaa pysähtyä. Juuri ikkunat tekivät huoneesta erityisen. Huoneessa oli mukavat sängyt, pienet pöydät ja nojatuolit ikkuna...

Oli toukokuun 5. päivä vuonna 2025. Tänään oli muuttopäivä numero kaksi. Äiti ja Reissulasse olivat viettäneet kolme yötä hotellissa Kabukichon alueella. Nyt oli aika taas pakata laukut ja siirtyä uudelle alueelle, Tokion matkan viimeiseen hotelliin, jossa vietettäisiin kolme viimeistä yötä. Kabukichon alue oli sen verran vilkas – ja ehkä hieman voimia vievä – että maisemanvaihdos tuli ihan sopivaan saumaan. Hotellilta kirjauduttiin ulos kello 11 aikaan ja respasta pyydettiin tilaamaan taksi. Mukaan lähti vielä ystävällinen hotellin työntekijä, joka saattoi heidät kadulle, ohjeisti taksikuskia ja jäi vilkuttamaan perään. No sepä oli vasta palvelua! Pieni apinakin olisi varmaan vilkuttanut takaisin – jos olisi ollut mukana. Taksi kurvasi kohti Shibuyan aluetta, jossa seuraava hotelli sijaitsi. Shibuya – ja se kuuluisa risteys Shibuya on yksi Tokion tunnetuimmista kaupunginosista ja toimii tärkeänä liikenteen solmukohtana. Päivittäin alueella liikkuu satojatuhansia ihmisiä – ja v...

Oli toukokuun 4. päivä vuonna 2025. Äiti ja Reissulasse heräsivät uuteen aamuun Shinjukussa, Kabukichon alueella. Päivän suunnitelma oli yksinkertainen: ottaa rennosti, kierrellä kauppoja ja käydä syömässä. Huomenna olisi taas muuttopäivä hotellista toiseen ja samalla siirtyminen uudelle Tokion alueelle, mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa. Aamukahvit ja aamupala nautittiin rauhassa huoneessa. Tarjolla oli tuttuun tapaan pikakahvia ja jääkaapista löytyviä herkkuja, jotka oli haettu 7-Eleven -kaupasta. Sitten oli aika lähteä kaupungille. Seuraava kuva saattaa näyttää siltä, että olen päässyt Tokioon, mutta ei – olen vain mielikuvitusmatkalla. En ollut matkalla mukana, mutta olen tarinan kertoja, joten roolini on hyvin tärkeä. Kuva on tehty tekoälyllä. Päivän aikana kierrettiin useita tavarataloja ja kauppoja. Yksi käyntikohteista oli Muji , joka on tunnettu japanilainen kauppaketju. Sieltä löytyy kaikkea vaatteista kodintarvikkeisiin – tyylikkäästi ja pelkistetysti. Tavaroita k...