Piipahdus Qrendissä
Marsaxlokkista jatkoimme matkaa kohti pientä ja rauhallista kylää nimeltä Qrendi. Ajo kesti vain hetken, mutta maisema ehti jälleen muuttua. Kalastajakylän vilinä jäi taakse ja tilalle tulivat avarat pellot, kivimuurit ja viiniviljelmät, jotka levittäytyivät kumpuilevaan maastoon. Oli mukava katsella bussin ikkunasta Maltan maaseutua – sellaista, jota ei postikorteissa aina näe.
Arja kertoi matkalla, että Qrendi tunnetaan erityisesti lähellä sijaitsevista esihistoriallisista temppeleistä ja maaseutumaisesta tunnelmastaan. Kylä ei ole varsinainen turistirysä, vaan enemmänkin paikallisten oma asuinalue. Se lisäsi omaa mielenkiintoani – olisi mukava nähdä, millainen arki Maltalla on vilkkaimpien nähtävyyksien ulkopuolella.
Bussi pysähtyi suuren kirkon edustalle, ja astuimme ulos lähes täydelliseen hiljaisuuteen. Aurinko paahtoi korkealta taivaalta, ja kadut näyttivät hetken aivan autioilta. Tunnelma oli suorastaan pysähtynyt – kuin aika olisi kulkenut täällä hieman hitaammin.
Parin minuutin kuluttua rauha kuitenkin rikkoutui, kun joukko motoristeja huristeli kylän halki Harley Davidsoneillaan. Moottorien jylinä kaikui kivitalojen seinistä ja sai meidät kääntämään katseemme kadulle. Hetken kuluttua äänet vaimenivat ja hiljaisuus palasi.
Kun pyöräjengi oli ohittanut meidät, Arja kertoi meille lisää Qrendistä – sen historiasta, asukasluvusta ja siitä, miten kylä elää omaa rauhallista elämäänsä matkailun vilkkaimpien virtojen ulkopuolella.
Lähdimme kävelemään kapeita katuja pitkin. Välillä minusta tuntui, että joku tuijotti minua.
Eräältä seinustalta löysin pienen kaktuspuutarhan. Se toi kivisten talojen väliin vihreää ja elävää väriä.
Hetken kuluttua kohtasimme uudelleen moottoripyöräjengin, joka oli jo pysäköinyt pyöränsä kylään.
Me emme kuitenkaan jääneet seuraamaan heidän kokoontumistaan, vaan jatkoimme rauhallista kierrostamme.
Katselimme kukkaistutuksia, vaaleita kalkkikivitaloja, koristeellisia ovia ja yksityiskohtaisia ovenkahvoja.
Emme viettäneet Qrendissä kovin pitkää aikaa, mutta pysähdys oli mukava. Se tarjosi pienen hengähdystauon ennen päivän huipennusta.
Palasimme bussille ja jatkoimme matkaa kohti päivän viimeistä ja odotetuinta kohdetta, Blue Grottoa.
Kaunis Blue Grotto
Qrendistä ajoimme kohti Blue Grottoa, suomeksi Sinistä luolaa. Tämä luonnonnähtävyys on yksi Maltan tunnetuimmista paikoista, eikä syyttä. Päivittäin sadat matkailijat saapuvat tänne ihailemaan kirkasta merta ja kallioiden muovaamia luolia.
Lähdimme äidin ja Raijan kanssa kävelemään alas mäkeä kohti venelaituria. Alamäki tuntui pitkältä, mutta maisemat palkitsivat. Matkalla ostimme liput veneajelulle – aikuisen lippu maksoi vuonna 2015 kahdeksan euroa.
On pakko sanoa, että valokuvani eivät tee oikeutta tälle paikalle. Aurinko sai veden hehkumaan turkoosin, sinisen ja vihreän eri sävyissä. Silmä näki värien vivahteet, mutta kamera ei pystynyt tallentamaan kaikkea sitä kimallusta ja syvyyttä.
Veneretki kesti noin puoli tuntia.
Ajoimme luolasta toiseen, ja vene lipui sulavasti kallioseinämien lomassa. Seinissä näkyi koralleja ja erilaisia kivimuodostelmia, ja veden kirkkaus oli hämmästyttävä. Paikoin näki syvälle meren pohjaan asti.
Meri välkehti eri sävyissä sen mukaan, miten valo osui kallioihin ja veden pintaan.
Jokainen luola näytti hieman erilaiselta, ja hetki tuntui lähes epätodelliselta.
Tämä veneajelu oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Se oli päivän kohokohta ja kokemus, jonka muistan vielä pitkään.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti