Blue Grotton veneajelun jälkeen meillä oli vielä hetki omaa aikaa ennen bussin lähtöä. Päätimme käyttää sen tehokkaasti – eli käydä tutkimassa, mitä tuiki tarpeellista tavaraa matkamuistomyymälöistä tällä kertaa löytyisi.
Ensimmäisissä kojuissa vastaan tuli koriste-esineitä joka lähtöön. Oli magneetteja, patsaita, koruja ja kaikenlaista pientä, jonka olemassaoloa ei ollut ennen huomannutkaan – mutta jota ilman ei muka voisi lähteä kotiin.
Yhdessä myymälässä silmiini osui kauniin värisiä nugaapaloja rasiassa. Rasian värit houkuttelivat enemmän kuin itse sisältö, mutta hetken jo harkitsin ostavani sen. Lopulta järki voitti, ja rasia jäi hyllyyn.
Seuraavaksi löysin jotakin huomattavasti suloisempaa – pienen kissanpennun nukkumassa korissaan. En raaskinut silittää sitä, etten vain herättäisi kesken päiväunien. Se oli ehkä koko alueen sympaattisin “matkamuisto”.
Ulkopuolella roikkui keittiöpyyhkeitä, joihin oli painettu maltalaisen herkun, kanimuhennoksen, ohje. Siinäpä vasta käytännöllinen tuliainen – resepti ja pyyhe samassa paketissa.
Kävimme vielä myymälässä, jossa myytiin simpukoista tehtyjä esineitä.
Tarjolla oli kaikkea mahdollista koristeista koruihin. Yksi simpukoista tehty laukku sai äidin naurahtamaan – hänen mielestään se oli hauska, vaikka tiedän varmuudella, ettei se koskaan päätyisi hänen käteensä.
Omaan makuuni kaikkein huisimmat koriste-esineet olivat ne, joita katselin hetken hieman päätäni kallistellen – sellaisia, joita ei ihan joka kodissa tule vastaan. Luovuutta ei ainakaan ollut säästelty.
Kun myymälät oli koluttu läpi, totesimme, ettei mitään oikeasti tarvinnut ostaa. Turisteille osataan kyllä tarjota jos jonkinlaista tavaraa – eikä sillä, ettenkö joskus olisi itsekin sortunut kaikenlaisiin “pakko saada” -hankintoihin.
Aikaa oli vielä hetki ennen bussin lähtöä. Raija oli jo karannut jäätelökioskille, joten pakkohan minunkin oli suunnata tiskille. Jäätelö ei tällä kertaa houkutellut, mutta pirtelö näytti hyvältä vaihtoehdolta.
Tilasin mansikkapirtelön hieman epäillen. Mietin jo valmiiksi, miltä esanssin makuinen juoma mahtaisi maistua. Yllätys olikin suuri, kun ensimmäinen kulaus paljasti pirtelön olevan tehty tuoreista mansikoista. Se oli raikas, ei liian makea ja todella herkullinen. Pirtelö oli kyllä huisin hyvää!
Siinä auringonpaisteessa nautittu mansikkapirtelö oli täydellinen päätös retkipäivälle.
Kun juomat oli juotu, nousimme bussiin ja suuntasimme takaisin hotellille. Olimme ajatelleet ottaa seuraavan päivän rennosti, mutta suunnitelmat tuppaavat joskus muuttumaan. Illalla sovimme Raijan kanssa, että lähtisimme seuraavana päivänä ajelemaan Hop on Hop off -bussilla.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti