Oli heinäkuu 2015, ja olimme äidin ja Reissulassen kanssa kesälomalla Istanbulissa. Hotellimme sijaitsi Sultanahmetissa, Küçük Ayasofya Caddesi -kadulla, jonka varrella oli useita hotelleja ja ravintoloita. Sijainti oli erinomainen – ja samalla hyvin turistivetoinen.
Iltaisin emme kuitenkaan jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkoja kauempaa, joten söimme useimmiten “kotikatumme” ravintoloissa.
Eräänä päivänä meidät houkuteltiin kattoterassilliseen ravintolaan nimeltä Fatima Sultan. Maisemat olivat hienot, mutta kun avasimme ruokalistan, hinnat tuntuivat olevan pilvissä. Toisaalta eihän se ollut yllätys – maisemasta maksetaan.
Kun tutkailimme listaa hieman mietteliäinä, tarjoilija huomasi ilmeemme ja ilmoitti, etteivät listahinnat koskisi meitä. Saisimme annokset “erikoishintaan”. Kyllä, juuri meille. Turistimeininki oli parhaimmillaan.
Tilasimme lihalajitelman. Ruoka oli hyvää, mutta hinta-laatusuhde ei aivan vakuuttanut. Toisaalta mukaan laskettiin maisemalisä ja pieni viihdearvo – ja kokemus jäi lopulta positiiviseksi, vaikka tarkkaa loppusummaa en enää muistakaan.
Ruokailun päätteeksi meille tarjoiltiin turkkilaista kahvia. Kun kupit oli juotu, tarjoilija käänsi äidin kupin ylösalaisin. Hetken ihmettelin, mitä tapahtuu – kunnes äiti arveli, että nyt ennustetaan tulevaisuutta.
Ennen ennustusta saimme vielä vesimelonia jälkiruoaksi.
Sen jälkeen tarjoilija nosti kupin, tarkasteli kahvinporoihin muodostuneita kuvioita ja alkoi tulkita niitä minulle. Minä kuuntelin silmät pyöreinä, mutta äitiä lähinnä nauratti koko show.
Turistihinnoista ja pienestä teatterista huolimatta ravintolasta jäi hyvä mieli.
Ensimmäisenä iltana olimme syöneet hotellin lähellä ravintolassa nimeltä Hippodrome Restaurant. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka maistuvaa.
Mieleenpainuvinta ei kuitenkaan ollut ruoka, vaan seuralaisemme Anton – kulkukoira, joka parkkeerasi äidin viereen nukkumaan saatuaan muutaman makupalan. Anton vaikutti hyväkuntoiselta ja tottuneelta ravintolavieraalta.
Istanbulin ravintolahinnat vaihtelivat paljon sijainnin mukaan. Sultanahmetin alueella hinnoissa oli selvä turistilisä. Vuonna 2015 hintataso oli seuraavanlainen:
- alkupala (esim. hummus) noin 3 €
- pääruoat 7–12 €
- olut, kuten Efes, noin 4–5 € (happy hour -aikaan noin 3 €)
- viinipullo 24–43 €
Yksi näyttävimmistä ruokaelämyksistä oli saviruukussa haudutettu annos.
Ruukku kannettiin pöytään liekkien saattelemana, mikä sai muiden ravintolavieraiden katseet kääntymään. Sitten tarjoilija kopautti veitsellä ruukun kannen rikki, ja kansi putosi kovaäänisesti lattialle. Huomio oli taattu.
Lopuksi ruoka kaadettiin lautaselle. Show oli lähes yhtä tärkeä kuin itse maku.
Viimeisenä iltana palasimme Hippodrome Restaurantiin. Tarjoilija suositteli saviruoka-annosta, tällä kertaa kalaversiona. Äiti tinkasi hinnasta kertomalla hieman todellista pienemmän summan, jonka olimme maksaneet edellisenä iltana toisessa ravintolassa. Tarjoilija vastasi tarjoamalla annoksen vielä edullisemmin – ja niin syntyi kaupat.
Anton ilmestyi jälleen paikalle. Tarjoilija yritti hätistellä koiraa pois, mutta äiti sanoi, ettei se häiritse meitä. Anton sai makupaloja – jopa perunat maistuivat.
Näin päättyivät Istanbulin ruokaseikkailut tältä erää. Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti