Yksi mukavimmista yllätyksistä Istanbulissa vuonna 2015 oli katukuvassa näkyvät sinipaitaiset nuoret. He olivat kaupungin matkailuneuvojia, joilta eksynyt turisti saattoi käydä kysymässä apua, jos kartta meni solmuun. Äitikin turvautui heihin pari kertaa, ja palvelu oli ystävällistä sekä sujuvaa englanniksi.
Mutta mitä muuta Istanbulin katukuvasta löytyy ihmisvilinän ja turistijoukkojen lisäksi? Ravintoloita, kahviloita, moskeijoita, basaareja ja loputtomasti erilaisia kauppoja. Tarjolla on vaatteita, mattoja, laukkuja ja kaikenlaista “ihan välttämätöntä” matkamuistoa.
Veden äärellä maisema muuttuu jälleen. Rannasta löytyy monenlaisia aluksia – turisteille suunnattuja risteilyveneitä sekä paikallisten käyttämiä lauttoja.
Maisemassa kohoaa myös vaikuttava Galatan torni, jonka arvellaan olevan peräisin 1300-luvun puolivälistä.
Tornissa on näköalatasanne, josta voi ihailla kaupunkia yläilmoista. Itse en tällä matkalla noussut torniin, joten en osaa sanoa, kuinka huikeat maisemat sieltä avautuvat – mutta ainakin alhaalta katsottuna torni on komea.
Ja tähän väliin minusta pari pakollista turistikuvaa.
Kaduilla näkyi myös jotain, mikä tuskin yllättää ketään: kebabpaikkoja oli lähes joka kulmassa. Se ehkä hieman yllätti, kuinka monessa paikassa kebabia valmistettiin suoraan kadulla ohikulkijoiden silmien edessä.
Moskeijat ovat erottamaton osa Istanbulin siluettia. Yksi näyttävimmistä on Yeni Cami eli Uusi moskeija, joka kohoaa lähellä rantaa.
Galatan silta puolestaan yhdistää kaupunginosia ja on itsessään nähtävyys. Sillalla seisoo pitkä rivi kalastajia, jotka heittävät siimojaan veteen. Sillan alta taas löytyy kalaravintoloita.
Osa kalastajista oli pystyttänyt sillalle oman pienen kalatiskinsä, josta ohikulkijat saattoivat ostaa tuoretta saalista.
Istanbulissa on tarjolla runsaasti erilaisia jokiristeilyjä – hintataso ja sisältö vaihtelevat paljon. Vaihtoehtoja kannattaa vertailla ennen ostopäätöstä.
Kävellessämme kaupungilla vertailimme risteilyjen hintoja ja päädyimme lopulta Galatan sillan kupeessa olevalle aukiolle, jossa turistit jonottivat lippuja. Ostimme risteilyn ja siirryimme alukseen hyvissä ajoin, joten saimme hyvät paikat.
Kun laiva irtosi laiturista, se oli täyttynyt ääriään myöten. Viimeiset matkustajat etsivät hajapaikkoja kannelta.
Itse jokiristeily… no, mitähän siitä sanoisi. Laiva oli tupaten täynnä, enkä kunnolla kuullut kaiuttimista tulevaa selostusta. Loppumatkasta minua alkoi hieman tylsistyttää. Toisaalta oli hienoa nähdä kaupunki vesiltä käsin ja hahmottaa, kuinka valtavan laajalle Istanbul levittäytyy.
Seuraavassa tarinassa suuntaamme kohti Prinssisaaria.
Kommentit
Lähetä kommentti