Sisilia, Palermo - hellettä ja kaupunkikävelyä

Oli heinäkuu 2023. Äiti ja Reissulasse olivat Italiassa, Sisilian saarella, Palermossa. 

Viikko oli helteinen, ja lämpötila nousi joka päivä sinne 30 asteeseen. Minun mielestäni tämä on juuri se lämpötila, jossa ihminen alkaa harkita vakavasti siirtymistä varjoon pysyvästi.

Sisilia on Välimerin suurin saari ja yksi Italian 20 alueesta. Se sijaitsee Italian eteläpuolella, ja sitä erottaa mantereesta Messinan salmi.

Palermo, saaren pääkaupunki, sijaitsee luoteisrannikolla ja on yli 2700 vuotta vanha. Se on kaupunki, jossa loistokkaat rakennukset ja arkinen, hieman kaoottinen elämä kulkevat sulassa sovussa rinnakkain. Minun mielestäni tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voit ihailla historiallista mestariteosta ja samalla väistellä skootteria.

Äiti ja Reissulasse kulkivat pitkin Palermon katuja ilman suurempaa kiirettä. Nähtävyydet, kaupat ja ravintolat tulivat vastaan lähes itsestään, mikä ei ollut yllättävää, sillä heidän hotellinsa sijaitsi aivan kaupungin sydämessä. Käytännössä he olivat jo valmiiksi nähtävyyden keskellä.

Matkan varrella vastaan tuli pieniä kahviloita, paikallisia putiikkeja ja rakennuksia, joita voisi hyvällä syyllä kutsua arkkitehtuurin taidonnäytteiksi. Yksi näistä oli Palermon katedraali, joka on vaikuttava sekoitus eri tyylisuuntia. Katedraali on rakennettu 1100-luvulla, ja sitä on muokattu useaan otteeseen, minkä vuoksi siinä näkyy niin goottilaisia, barokkisia kuin normannilaisiakin piirteitä. Minun mielestäni tämä on hyvä muistutus siitä, että joskus parhaat lopputulokset syntyvät, kun kukaan ei pidä kiinni yhdestä suunnitelmasta. 

Heinäkuun kuumuus piti kuitenkin huolen siitä, ettei vauhti kasvanut liikaa. Välillä oli pakko pysähtyä puistoon istumaan ja keräämään voimia. Minun kokemukseni mukaan tämä ei ole laiskuutta, vaan selviytymisstrategia.

Kaupungin vilinästä löytyi myös rakennus, joka sai askeleet hidastumaan. Teatro Politeama Garibaldi seisoi aukiolla vaikuttavana ja rauhallisena, kuin täysin tietoisena omasta arvokkuudestaan. Uusklassinen julkisivu pylväineen ja kaarineen oli näyttävä, mutta katse nousi väistämättä ylöspäin, missä pronssinen hevosvaunupatsas näytti vartioivan koko aukiota.

Rakennus valmistui 1800-luvun lopulla aikana, jolloin Palermo halusi tehdä vaikutuksen. Eikä ihan pienesti, vaan kunnolla. Se oli viesti maailmalle: täällä kulttuuri kuuluu elämään.

Nykyään rakennus ei ole pelkkä muistomerkki, vaan edelleen elävä osa kaupunkia. Sisällä soi musiikki ja ulkopuolella liikenne kiertää aukiota taukoamatta. Ihmiset pysähtyvät hetkeksi, ottavat kuvan ja jatkavat matkaa, aivan kuten Äiti ja Reissulasse.

Seuraavassa kuvassa näkyy Orto Botanico di Palermon historiallinen päärakennus, Gymnasium. Pelkkä nimi kuulostaa siltä, että siellä pitäisi tehdä jotain sivistynyttä. Tällä kertaa sivistys oli kasvitieteellistä. 

Palermossa ei voi myöskään ohittaa Teatro Massimoa, joka on yksi Italian tunnetuimmista oopperataloista. Rakennus on niin vaikuttava, että se ei jätä epäselväksi, että kyseessä on kaupungin ylpeydenaihe. 

Jos on nähnyt elokuvan Kummisetä osa III, paikka saattaa näyttää tutulta. En kerro enempää, mutta sanotaan näin, että loppukohtaus tapahtuu tässä rakennuksessa ja sen portailla. 

Äiti ja Reissulasse viettivät useamman päivän kierrellen Palermon helteisiä katuja. Välillä hypättiin Hop on Hop off -bussin kyytiin, välillä pysähdyttiin varjoon, ja välillä etsittiin seuraavaa hyvää ruokapaikkaa. He eivät tällä matkalla käyneet kasvitieteellisessä puutarhassa, oopperassa tai teatterissa, mutta päätyivät yhteen hieman erikoisempaan kohteeseen.

Minun mielestäni juuri nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät parhaiten mieleen.

Mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makujen matkassa

Matkareitit ja koosteet