Seuraavana aamuna syyskuussa 2014 heräsimme äidin kanssa aikaisin. Jopa niin aikaisin, että Amsterdamin keskustan kadut näyttivät vielä yllättävän hiljaisilta.
Kävimme ensin aamupalalla ja sen jälkeen oli aika kaivaa kartta esiin. Nyt alkaisi varsinainen tutustuminen kaupunkiin. Päärautatieaseman kulmalta käännyimme kadulle nimeltä Damrak, joka johdattaa suoraan Dam Squareille.
Aukiolta jatkoimme matkaa kohti kuuluisaa museota, Rijksmuseumia.
Oma kirjain Amsterdamissa
Museon edestä löytyi hauska nähtävyys: suuret kirjaimet, jotka muodostivat tekstin “I amsterdam”. Paikalla oli jo muitakin turisteja kiipeilemässä kirjaimien päälle ja ottamassa kuvia.
Äiti nappasi minusta ensin kuvan vähän kauempaa, mutta pian meidän oli mentävä lähemmäs. Olin nimittäin löytänyt oman kirjaimeni – A niin kuin Ape. Minusta oli todella huomaavaista, että Amsterdam oli pystyttänyt minulle ihan ikioman kirjaimen.
Sain itsestäni turistikuvan myös Amsterdam-penkillä. Yhtä ohikulkijaa hieman hymyilytti, kun äiti kuvasi minua. Äiti vain hymyili takaisin ja selitti, että minä olen Ape ja pidän matkailusta.
Kukkia ja herkkuja
Seuraavaksi suuntasimme kuuluisille kukkamarkkinoille, Bloemenmarktille. Syyskuussa ei valitettavasti ollut tulppaanien sesonki, mutta tarjolla oli kauniita ja edullisia ruusuja.
Myynnissä oli myös kaikenlaisia kasveja, kuten hauskan näköisiä kaktuksia.
Kävelimme kaupungilla ja katselimme samalla erilaisia herkkuja. Yksi leivos vei huomioni täysin – ylähyllyllä komeili näyttävä Dutch cake. Minun oli pakko tilata se.
Valitettavasti leivoksessa oli niin paljon kermavaahtoa, että jaksoin syödä siitä vain osan.
Kanaaleja ja sukulaisia
Jatkoimme kaupungilla kävelyä. Näin valtavan määrän kanaaleja ja polkupyöriä – tuntui siltä, että pyöriä oli joka puolella.
Eräässä liikkeessä kohtasin myös sukulaiseni. Se kuitenkin vain kikatteli ja pyöri lattialla, joten en jäänyt juttelemaan sen kanssa kovin pitkäksi aikaa.
Päivän tauko
Kävelimme pitkään kanaalien varsilla ja tutkimme kaupungin katuja.
Lopulta tassuni alkoivat väsyä kaikesta kävelystä.
Kävimme hotellin vieressä olevassa kaupassa, josta äiti osti itselleen aikuisten juoman, ja palasimme hetkeksi lepäämään huoneeseen.
Punaiset lyhdyt
Pienen tauon jälkeen lähdimme taas liikkeelle. Tällä kertaa suuntasimme kuuluisalle punaisten lyhtyjen -alueelle.
Se oli minusta hieman kummallinen paikka. Näyteikkunoissa oli tätejä, ja koko alue tuntui erikoiselta.
Kadulla näin myös patsaan nimeltä Belle Statue. Patsas esittää Belleä, joka oli työskennellyt tällä alueella. Minulle jäi kuitenkin hieman epäselväksi, mitä työtä Belle tarkalleen ottaen oli tehnyt.
Kaupungilla kulkiessa näin myös monia baareja, joiden kylteissä oli joku vihreä lehti, niistä baareista tuli hieman erikoinen tuoksu.
Odottamassa ystävää
Iltapäivällä palasimme hotellin lähellä olevalle terassille. Istahdimme alas ja jäimme odottamaan ystäväämme Reissulassea, joka saapuisi tunnin päästä Amsterdamiin.
Terassilla istuessamme Reissulasse soittelikin jo äidille, että hän oli Amsterdamin lentokentällä ja etsi itselleen junaa Amsterdamin keskustaan. Jonkin ajan kuluttua näimmekin jo hänet tien toisella puolella ja äiti viittoi Reissulasselle, että täällä terassilla olemme.
Seikkailu kaupungissa jatkuisi pian kolmen matkailijan voimin.
Kommentit
Lähetä kommentti