Siirry pääsisältöön

Tokio – Metropolitan Government Building ja ilmainen näköalatasanne

Oli huhtikuun 29. päivä vuonna 2025, ja Tokiossa herättiin aurinkoiseen, mutta sopivan puolipilviseen aamuun. Äiti ja Reissulasse hörppivät hotellihuoneessa aamukahvit, ja päättivät suunnata heti aamusta uusiin maisemiin Shinjukun alueella.

Ensimmäinen kohde oli Tokyo Metropolitan Government Building, joka sijaitsi vain noin 300 metrin päässä hotellilta. Sinne pääsi kätevästi oikaisemaan puiston läpi – ei huono aloitus päivälle: vähän vihreää, vähän varjoa ja sitten suoraan betoniviidakkoon.

Ja voi pojat, mikä rakennus.


Tämä ei ole mikään vaatimaton toimistotalo, jossa joku käy leimaamassa papereita ja keittämässä kahvia. Ei. Tässä puhutaan kahdesta tornista, jotka kohoavat yli 200 metrin korkeuteen – vähän niin kuin joku olisi päättänyt rakentaa modernin katedraalin, mutta unohtanut pysähtyä ajoissa.

Rakennus valmistui vuonna 1991, ja sen suunnitteli kuuluisa arkkitehti Kenzo Tange. Hän sai inspiraationsa goottilaisista kirkoista, ja se kyllä näkyy: koko kompleksi näyttää siltä kuin se olisi yhtä aikaa sekä hallintorakennus että futuristinen kirkko. Aika vaikuttava yhdistelmä.

Mutta nyt tulee se kohta, joka saa suomalaisen matkailijan nyökkäämään tyytyväisenä:

tänne pääsee ilmaiseksi.

Kyllä. Ei pääsymaksua, ei piilokuluja, ei “vain tänään tarjouksessa” -kylttejä. Hissi vie suoraan noin 202 metrin korkeudessa sijaitsevalle näköalatasanteelle – ja niitä on vieläpä kaksi, yksi kummassakin tornissa.

Äiti ja Reissulasse olivat liikkeellä ajoissa, joten jonot pysyivät minimissä. Hissi vei heidät ylös, ja ovien avautuessa Tokio levittäytyi eteen kuin loputon rakennusten meri.

Siinä kohtaa viimeistään ymmärtää, että nyt ei olla missään pikkukylässä.


Talot jatkuivat silmänkantamattomiin, ja hetken saattoi vain seistä hiljaa ja yrittää käsittää, kuinka monta ihmistä tuolla alhaalla oikein liikkuu – ja miten ihmeessä kaikki toimii niin järjestelmällisesti.


Kirkkaalla säällä ylhäältä voisi nähdä jopa Fuji-vuoren, mutta tällä kertaa se päätti pysyä piilossa. Ehkä sillä oli oma lomapäivä.

Mutta ei se maisemaa pilannut. Tokio itsessään riitti enemmän kuin hyvin.

Kun maisemat oli ihailtu, kuvat otettu ja vielä ne “otetaan nyt varmuuden vuoksi yksi lisää” -otokset napattu, oli aika palata takaisin maan pinnalle.

Mutta tarina ei pääty tähän.

Jokin tässä rakennuksessa jäi nimittäin kiinnostamaan, sillä Reissulasse löysi esitteen, jossa oli jotain mielenkiintoista.

Niinpä äiti ja Reissulasse palasivat tänne vielä eräänä iltana. Tällä kertaa ei kuitenkaan noustu ylös, vaan jäätiin alas – rakennuksen pihalle.

Ja syy siihen?

Rakennuksen massiiviseen seinään heijastettiin iltaisin näyttävä valoshow. Sellainen, jota ei ihan joka kulman takana näe. Ja mikä parasta – tämäkin oli täysin ilmainen.

Siinä seistessä saattoi hetken miettiä, että aika harvassa kaupungissa pääsee kokemaan tällaisia spektaakkeleita ilman lippua.

Mutta koska kyseessä ei ole ihan mikä tahansa valoshow, vaan sellainen, joka ansaitsee oman tarinansa…

sanotaan vaikka näin:

kannatti palata.

Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.


Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makujen matkassa

Matkareitit ja koosteet

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...