Oli toukokuun 5. päivä vuonna 2025. Tänään oli muuttopäivä numero kaksi. Äiti ja Reissulasse olivat viettäneet kolme yötä hotellissa Kabukichon alueella. Nyt oli aika taas pakata laukut ja siirtyä uudelle alueelle, Tokion matkan viimeiseen hotelliin, jossa vietettäisiin kolme viimeistä yötä. Kabukichon alue oli sen verran vilkas – ja ehkä hieman voimia vievä – että maisemanvaihdos tuli ihan sopivaan saumaan.
Hotellilta kirjauduttiin ulos kello 11 aikaan ja respasta pyydettiin tilaamaan taksi. Mukaan lähti vielä ystävällinen hotellin työntekijä, joka saattoi heidät kadulle, ohjeisti taksikuskia ja jäi vilkuttamaan perään.
No sepä oli vasta palvelua! Pieni apinakin olisi varmaan vilkuttanut takaisin – jos olisi ollut mukana.
Taksi kurvasi kohti Shibuyan aluetta, jossa seuraava hotelli sijaitsi.
Shibuya – ja se kuuluisa risteys
Shibuya on yksi Tokion tunnetuimmista kaupunginosista ja toimii tärkeänä liikenteen solmukohtana. Päivittäin alueella liikkuu satojatuhansia ihmisiä – ja välillä tuntuu, että kaikki ovat liikkeellä juuri samaan aikaan.
Alueella sijaitsee myös maailman vilkkain suojatie: Shibuya Crossing. Se on juuri se risteys, jonka olet todennäköisesti nähnyt kuvissa ja videoissa tai elokuvissa.
Kun valot vaihtuvat vihreäksi, kaikki autot pysähtyvät kerralla – ja ihmiset lähtevät liikkeelle joka suunnasta. Ei vain suoraan eteenpäin, vaan ristiin rastiin, vinoon ja vähän sinne päin. Yhdellä vihreällä valolla risteyksen ylittää arviolta 2 500–3 000 ihmistä.
Kyllä. Yhdellä vihreällä.
Äiti ja Reissulasse olivat varanneet hotellihuoneen, josta oli suora näkymä risteykseen. Ei tarvinnut etsiä kuvauspaikkaa – riitti, että katsoi ikkunasta ulos.
Aika kätevää.
(Vinkki sinulle: jos et yövy risteyksen vieressä, hyviä katselupaikkoja löytyy esimerkiksi kahviloista, tavaratalojen ylemmistä kerroksista tai maksulliselta Shibuya Sky -näköalatasanteelta.)
Seuraavan kuvan tausta on tehty tekoälyllä.
Alueelta löytyy myös Hachikō-patsas, uskollisen koiran patsas. Mutta siitä kerron sinulle toisessa tarinassa.
Saapuminen ja ensimmäinen ylitys
Äiti ja Reissulasse saapuivat taksilla Shibuya Excel Hotel Tokyu -hotellin sisäänkäynnille. Sisäänkirjautuminen hoitui nopeasti, mutta huone ei ollut vielä valmis – kello oli vasta hieman yli 11 ja virallinen sisäänkirjautuminen alkaisi vasta klo 14.
Matkalaukut jätettiin säilytykseen, ja sitten lähdettiin tutkimaan uutta aluetta.
Ensimmäinen kohde?
No tietenkin se kuuluisa risteys.
He jäivät odottamaan vihreää valoa… ja sitten se tapahtui. Ihmismeri lähti liikkeelle, ja äiti ja Reissulasse sen mukana.
Ja siinä he menivät – osana maailman ehkä järjestelmällisintä kaaosta.
Minä voin kertoa, että tämä on juuri niitä hetkiä, jolloin pieni apina olisi pysähtynyt keskelle risteystä ja pyörinyt ympyrää vain siksi, että voi.
Mutta äiti ja Reissulasse ylittivät risteyksen ihan normaalisti. Aika tylsää, jos minulta kysytään.
No niin, nyt se oli nähty ja koettu. Tai ainakin kerran. Todellisuudessa tämän kolmen päivän aikana he ylittivät risteyksen useamman kerran – ja ottivat kuvia ja videoita enemmän kuin laki sallii.
Risteyksen ympärillä kohoavat korkeat rakennukset, täynnä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Ja siinä kaiken keskellä – heidän hotellinsa.
Ei huono tukikohta.
Seuraavaksi matka jatkui kohti Harajukua, joka tunnetaan nuorisokulttuurista ja muodista.
Matkalla poikettiin kauppoihin – vähän sinne, vähän tänne – kunnes alkoi etsintä. Nyt piti löytää Takeshita Street.
Odotukset olivat korkealla.
Todellisuus?
No… sanotaanko näin: enemmän “sardiinipurkki” kuin “zen”.
Kapea katu oli täynnä ihmisiä olkapää olkapäässä. Siinä kohtaa piti jo vähän miettiä, että kävelläänkö vai kuljetaanko massan mukana kuin liukuhihnalla.
Mutta kyllä – sateenkaaren värinen herkku saatiin kuvattua. Ja hienolta se näytti.
Minä kyllä jäin miettimään, että selvisikö hattara ehjänä perille vai päätyikö se jonkun tukkaan.
Äiti ja Reissulasse puikkelehtivat hetken väkijoukossa, kävivät muutamassa kaupassa… ja vaihtoivat sitten katseen.
Se sellainen katse, joka tarkoittaa: “Joo, nähty on.”
Takaisin päin kävellessä vastaan tuli näyttävä rakennus: Tokyu Plaza Omotesando Harajuku, josta äiti otti valokuvan.
Rakennuksen peilipintainen julkisivu heijasti ympäröivän kaupungin niin, että välillä näytti siltä kuin koko Harajuku olisi liimattu sen pintaan kiinni.
Äiti ja Reissulasse kävivät tavaratalossa Jingumae-risteyksen kohdalla. Vaihtoehdot ovat:
- Tokyu Plaza Omotesando Harajuku
- Tokyu Plaza Harajuku Harakado
Kumpi se oli?
Siitä äidillä ei ole muistikuvaa. Hän muisti vain, että he olivat käyneet kattoterassilla, jossa oli puita. No, se ei auttanut tämän mysteerin selvityksessä.
Ja tiedätkö mitä?
Se tekee tarinasta vain paremman.
Pieni mysteeri kuuluu hyvään matkakertomukseen – aivan kuten yksi eksyminen, yksi väärä käännös ja yksi hetki, jolloin ei ole ihan varma missä on… mutta silti kaikki on juuri niin kuin pitää.
Matka Tokiossa jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti