Oli vuoden 2015 tammikuu ja saavuimme Tulumiin. Saavuttuamme määränpäähän pidimme pienen tauon turisteille suunnatussa keskittymässä. Tauon aikana oli mahdollisuus käydä wc:ssä, ostaa vesipullo ja luonnonmukaista hyönteismyrkkyä, josta opas oli antanut vinkin.
Kävin ostamassa pienen vesipullon hintaan 20 pesoa (n. 1,30 €). Lisäksi hankin hyönteismyrkyn, joka tuoksui sitruunalle, sekä postikortin ja postimerkin. Näiden hintaa tuli yhteensä 73 pesoa eli noin 4,70 €. Turistikohteessa hinnat olivat tietysti turistihintoja – ei mitään uutta matkailijalle.
Lähdimme kävelemään kohti mayarauniota. Matkalla kuulin Neiti Elämänpuun mainitsevan oppaalle, että hän harrastaa geokätköilyä. Olin kuullut geokätköilystä aiemmin, mutta en ollut innostunut asiasta. Opas kuunteli hieman huolestuneen näköisenä geokätköilijän juttuja ja ajatteli varmaan mielessään, että tuossa on potentiaalinen eksyjä.
Kansallispuiston portilla kohtasin hauskan kaverin, jolla oli pitkä häntä. Yritin sanoa sille ”päivää”, mutta se katseli minua siltä näyttäen, että halusi vain ruokaa. Äiti kertoi, että kyseessä on punanenäkarhu – vaikka eläimen nenä ei näyttänyt punaiselta, luotin äitiin.
Teimme ensin kierroksen oppaan kanssa, joka kertoi rakennuksista ja esitteli, miltä ne näyttivät aikoinaan.
Kun kierros oppaan kanssa oli ohi, saimme omaa aikaa tutkia alueen mayaraunioita, käydä lounaalla ja kurkistaa turistikauppoihin. Tämän päivän lounas ei sisältynyt matkan hintaan, joten jokainen valitsi itse ruokapaikkansa.
Muutama muukin turisti oli tullut paikalle katselemaan tätä nähtävyyttä.
Äiti ja minä kipusimme El Castillon vieressä olevalle rinteelle ihailemaan turkoosia Karibianmerta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja meri kimmelsi kutsuvana. Rannalla ihmiset ottivat aurinkoa, kävelivät hiekassa tai pulikoivat lämpimissä aalloissa. Me tyydyimme vain ihailemaan maisemia.
Kierroksen aikana törmäsin vielä leguaaneihin, jotka paistattelivat auringossa. Vaikka ne näyttävät hurjilta, ne ovat arkoja – jos haluat kuvan, lähesty hiljaa ja rauhallisesti.
Pikku tietoisku Tulumista
Tulum oli aikanaan mayojen tärkeä kauppasatama ja linnoitettu satamakaupunki. Nykyisin se on pieni alle 4 000 asukkaan kylä. Alkuperäinen nimi oli Zamá, joka tarkoittaa ”aamunkoittoa”. Rauniot sijaitsevat kallion päällä Karibianmeren vieressä. Päärakennus on El Castillo, joka toimi temppelinä ja majakkana. Ympärillä on pienempiä temppeleitä ja rakennuksia, jotka ovat aikoinaan olleet osa vilkasta satamakaupunkia.
Katselimme vielä hetken Mayaraunioita.
Tassuttelin pehmeässä hiekassa.
Kun olimme katselleet riittävästi maisemia, palasimme turistikeskittymään, jossa oli ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Kävimme tutkimassa Mexican Outletin tarjontaa.
Ovella olevat ladyt tervehtivät meitä ystävällisesti, kun astuimme kauppaan sisään. Parasta oli mielestäni kaupassa oleva ilmastointi näin kuumana päivänä. Tarjolla oli kaikenlaisia matkamuistoja, kippoja ja kuppeja.
Emme kuitenkaan kiinnostunut näistä tavaroista. Ainut tuote mitä äiti olisi voinut ostaa oli nestemäinen vanilja, mutta matka oli vielä niin alussa, että emme halunneet laukkuihin turhaa lisäpainoa.
Matkan jatkaminen Tulumista kohti Chetumalia oli seuraava etappi. Bussimatkalla kuulin jotain, mikä hieman järkytti minua… Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti