Tulumista jatkoimme matkaa bussilla iltapäivällä kohti Chetumalia. Matkalla näin Las Palmas-kyltin ja mietin, että onkohan kuski ajanut pahasti harhaan, mutta ei nyt sentään. Maisemat tällä bussimatkalla olivat onneksi hieman mielenkiintoisemmat kuin matkalla Cancunista Tulumiin, ja ikkunasta näkyi paikallisia taloja, pieniä ruokapaikkoja ja värikkäitä kylttejä.
Matkalla opas kertoi meille mayojen historiasta ja tavoista. Suuri osa tiedosta meni ohi, kun yhtäkkiä hän kysyi:
— "Tiedättekö mistä ihmiset on tehty?"
Mitä ihmettä? Kukaan bussissa ei uskaltanut vastata. Luista, lihaksista, verisoluista? Vai ehkä tähtipölystä? Äiti mietti hiljaa mielessään luomisteoriaa ja Charles Darwinin ajatuksia.
Koska vastausta ei kuulunut, opas kertoi tarinan: kyse oli mayojen luomiskertomuksesta. Mayojen esivanhemmat loivat ihmisen ensin puusta, mutta eivät olleet tyytyväisiä luomukseensa. Puuihmisiä tuhottiin eläinten ja myllynkivien avulla. Kaikkia puuihmisiä ei saatu tuhottua, ja heidän jälkeläisiään ovat apinat.
— Mitä ihmettä? Olen puuihmisen jälkeläinen? Mietin hieman järkyttyneenä.
Puuihmisten jälkeen ihmiset luotiin maissista. Juuri näin – ihmiset on tehty maissista! Tätä en olisi osannut arvata. Äiti on siis maissia ja minä puuta – ainakin mayojen tarinan mukaan. Minä hieman epäilen lähdettä, sillä Pinokkio oli kai se poika, joka oli tehty puusta…
Jonkin ajan kuluttua tuli tauon aika. Pysähdyimme huoltoaseman kohdalla, jossa oli pieni kauppa ja wc. Matkalla on hyvä olla pientä rahaa mukana, sillä wc-maksu oli 5 pesoa.
Tien toisella puolella näkyi "viihtyisältä" näyttävä hotelli – onneksi se ei ollut meidän yöpymispaikkamme.
Tauon jälkeen matka jatkui kohti Chetumalia, ja minä jatkoin maisemien tarkkailua ja valokuvaamista.
Matkalla näkyi monenlaisia koteja. Osa näytti hyvin alkeellisilta: taloissa saattoi olla televisio, mutta ei juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä.
Matka Cancunista Chetumaliin Tulumin kautta oli noin 350 kilometriä. Kilometreissä ei ehkä kuulosta pitkältä, mutta olimme olleet liikkeellä jo aamukahdeksasta, joten aloin olla hieman uupunut.
Voimat kuitenkin palautuivat, kun illan hämärtyessä saavuimme Chetumaliin. Siitä kerron sinulle seuraavassa osassa, mutta voin jo paljastaa, että kaupunki oli ihan erilainen kuin Tulumin turkoiset rannat – ja yllätyksiä oli luvassa! Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti