Siirry pääsisältöön

Soul – Harharetki ja lounas Gwangjang Marketissa

Oli joulukuu vuonna 2014 ja olimme äidin kanssa Soulissa. Päivän ohjelmassa oli käydä Gwangjang Market -nimisessä paikassa tutustumassa paikalliseen ruokakulttuuriin. Ensin ajattelimme hurauttaa taksilla kohteeseen, mutta päivä oli niin aurinkoinen, että päätimme kävellä.

Kartasta löytyi myös katedraali, jota emme olleet vielä nähneet, joten suuntasimme hotellilta ensin kirkolle. Kyseessä oli kaunis Myeongdong Cathedral, jonka pihalta löytyi jouluseimi.

Kun kurkkasimme kirkkoon sisään, siellä oli parhaillaan häät menossa. Nappasin nopeasti kuvan ja poistuimme vähin äänin, ettemme häirinneet juhlaväkeä.

Jatkoimme matkaa oletettuun oikeaan suuntaan. Kuljimme pitkää katua eteenpäin ja tarkistimme karttaa vähän väliä. Wifiä meillä ei ollut käytössä. Aikamme käveltyämme emme kuitenkaan olleet enää aivan varmoja sijainnistamme. Juuri kun aloimme tähyillä taksia, oikealla puolella näkyi markkinapaikka. Nimestä emme tosin pystyneet päättelemään, olimmeko oikeassa paikassa.

Menimme kauppahalliin sisään ja katselimme, mitä kaikkea oli myynnissä. Ostoksilla näytti olevan lähinnä paikallisia, ja tarjolla oli kotiin ostettavia ruokia. Varsinaisia ruokakojuja ei kuitenkaan näkynyt.

Nyt oli aika ottaa taksi. Kävelimme suuren tien laitaa ja äiti huitaisi meille kyydin. Hän antoi kuskille lapun, johon oli kirjoittanut koreaksi kohteen osoitteen. Minua vähän jännitti, että mitähän tästä seuraa. Kuski näytti kuitenkin ymmärtävän kirjoituksen ja lähti ajamaan kohti Gwangjang Marketia. Matka ei ollut pitkä – olisimme pystyneet kävelemään sen, jos olisimme olleet paremmin kartalla. Taksimatka ei kuitenkaan harmittanut, sillä hintaa kertyi alle kolme euroa.

Gwangjang Marketin alakerta oli käymisen arvoinen paikka. Siellä oli edullisia ruokakojuja vieri vieressä. Toisessa kerroksessa myytiin silkkiä ja satiinia, mutta silkistä en ollut kiinnostunut. Hyvä ruoka onkin sitten aivan toinen juttu.

Yhdessä kojussa paistettiin mungopavuista tehtyjä pannukakkuja.

Markkinat olivat todella suositut – ihmisiä riitti ruuhkaksi asti. 

Oli mukava katsella, kuinka joka puolella laitettiin ruokaa. Paikalliset ja turistit söivät sulassa sovussa herkullisen näköisiä annoksia.

Katselin jonkin aikaa kojuja ennen kuin päätin, mihin menemme syömään. Yksi asia oli varma: kimbapia piti saada. Pidän paljon sushista, joten uskoin kimbapinkin maistuvan.

Lopulta löysimme kojun, josta sai sekä kimbapia että paikallista herkkua nimeltä tteokbokki. 

Istuimme penkille ja näytimme, että haluamme molempia. 

Saimme annokset eteemme, ja juomaksi tarjottiin lämmintä lihalientä. Oli mukava syödä kuumaa ruokaa viileässä säässä – hallissakaan ei ollut kovin lämmin.

Hammastikku käteen ja maistelemaan! Otin mallia paikallisista ja kastoin kimbap-paloja tteokbokki-kastikkeeseen. Maistui kyllä hyvältä.

Naapurikojussa paikallinen perhe söi jotain mielenkiintoisen näköistä – liharuokia ja makkaroita, joiden alkuperää en osannut arvata. Näin niin paljon uusia ruokia, että olisi ollut hauska maistella vielä lisää, mutta olin jo aivan täynnä.

Matka Soulissa jatkuu seuraavassa tarinassa. Silloin suuntaan kahvilaan, jossa on herkullisia vohveleita ja eläviä lampaita. 


Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...