Oli matkamme viimeinen päivä. Käyttörahaa meillä oli kulunut ihmeen vähän, vaikka olimme ennen reissua lukeneet, että Soul on kallis kaupunki. Tänään oli siis aika hieman törsätä ja ajaa taksilla syömään vohvelia.
Olin etukäteen lukenut netistä, että Soulista löytyy vohvelikahvila, jossa on eläviä lampaita. Menin hotellin respaan kysymään tarkemmat koordinaatit. Ystävällisellä nuorella miehellä ei ollut aavistustakaan kyseisestä kahvilasta, mutta hän alkoi etsiä tietoja netistä.
Hetken kuluttua hän löysi paikan ja sanoi innostuneena:
– En tiennytkään, että tällainen kahvila on olemassa. Minun pitää viedä tyttöystäväni tänne!
Sain vinkin, että pääsisin kahvilalle metrolla pysäkille Hongik University, ja matka kestäisi noin 20 minuuttia. Mutta oli lomani viimeinen päivä, eikä voimani enää riittänyt metrokarttaan tutustumiseen. Oletko nähnyt, miltä Soulin metrokartta näyttää? Se on melkoinen viidakko.
Pyysin kahvilan osoitteen lapulle ja päätimme mennä taksilla. Huitaisin tien laidasta taksin ja annoin lapun kuskille, joka näppäili osoitteen navigaattoriin.
Taksi saapui kohteeseen, ja matka maksoi noin kuusi euroa. Kuski kysyi äidiltä, olemmeko oikeassa paikassa. Äiti hymyili ja vastasi:
– Nyt on vähän vaikea sanoa, kun emme ole ennen käyneet täällä.
Kuski nauroi ja totesi, että navigaattorin mukaan ainakin ollaan.
Seisoimme kadun laidassa, mutta kahvilaa ei näkynyt missään. Äiti muisti, että respassa oli sanottu kahvilan olevan kellarikerroksessa. Ei siis muuta kuin etsimään.
Hetken kuluttua löysimme perille: Thanks Nature Cafe. Kahvila näytti olevan erittäin suosittu.
Pihalla oli kaksi elävää lammasta, Elsa ja Anna. Aitauksessa oli myös kaksi pienempää kaveria, joiden kanssa pääsin samaan kuvaan.
Juuri kun äiti oli ottamassa kuvaa minusta ja lampaista, näin yhden tytön osoittavan minua sanoen:
– Voi kuinka suloinen!
Kröhöm. Nyt en ole varma, tarkoittiko tyttö minua vai lampaita?
Hetken lampaita ihailtuamme menimme sisälle kahvilaan. Se oli aivan täynnä, joten jouduimme odottamaan vuoroamme. Otin odotellessa kuvan hinnastosta. Vuonna 2014 halvin vohveliannos maksoi noin neljä euroa ja kallein noin yhdeksän euroa.
Kun pääsimme pöytään, valitsin listalta mansikkavohvelin. Annos oli hurjan suuri: jäätelöä, kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita reilulla kädellä. Se oli niin iso, ettemme jaksaneet äidin kanssa syödä sitä kokonaan.
Yksi tarina on vielä jäljellä Soulista – siinä kerron Soulin ruokatarjonnasta.
Kommentit
Lähetä kommentti