Meksiko – maasta kaivettua ruokaa ja snapseja

Aamupäivällä olimme kiertäneet värikkään San Francisco de Campechen ja tutkineet Uxmalin mayaraunioita Yucatánin osavaltiossa. Nälkä alkoi kurnia jo vatsanpohjassa, mutta onneksi oli jo lounaan aika. 

Tällä kertaa luvassa oli jotain aivan erityistä. Opas vihjaili, että emme olisi menossa ihan tavalliseen ravintolaan. Se sai minut valpastumaan. Kun meidät johdatettiin sisään ravintolaan ja edelleen ravintolan läpi takapihalle, aloin epäillä, että nyt tapahtuisi jotain jännittävää.

Emme aluksi kuitenkaan ymmärtäneet miksi meidät vietiin takapihalle. Pian asia kuitenkin selvisi.

Kokit astelivat esiin lapioiden kanssa ja alkoivat kaivaa maata. Huisia! Saisimme maakuopassa haudutettua ruokaa – perinteiseen tapaan valmistettua juhlaruokaa.

Maasta nostettiin suuri, foliolla peitetty paketti. 

Meksikossa on  perinne tehdä ruokaa maakuopassa. Toisaalta kyllähän Suomessakin tehdään rosvopaistia maakuopassa, mutta takaisin Meksikoon. Ensin kaivetaan iso kuoppa maahan, sitten sinne laitetaan kuumia kiviä ja niiden päälle astia, jossa on maustettua lihaa, usein vielä banaaninlehtiin käärittynä. Sitten koko komeus peitetään maalla ja annetaan hautua tuntikausia. Ei mitään pikaruokaa – tämä on hidasta ja jännittävää odottamista!

Erityisesti Yucatánin alueella tehdään tällaista ruokaa, esimerkiksi kuuluisaa cochinita pibiliä. Se on niin mureaa, että liha melkein hajoaa itsestään.

Minusta parasta tässä tavassa on se, että ruoanlaitto on vähän kuin pieni juhla. Ensin kaivetaan, sitten odotetaan ja lopuksi kaikki kokoontuvat katsomaan, kun herkut nostetaan maasta. Se on paljon hauskempaa kuin se, että joku vain tuo annoksen suoraan keittiöstä pöytään. 

Kun folio avattiin, esiin paljastui höyryävä kokonaisuus: kasviksia, perunaa, kanaa ja porsaanlihaa. Tuoksu oli uskomaton – savuinen, mausteinen ja lämmin.

Minä valitsin annokseeni perunaa ja porsaanlihaa, joka oli ihanan mureaa ja täynnä makua. Maassa hauduttaminen teki lihasta pehmeää ja mehukasta. Tällaista ruokaa ei joka päivä saa.

Lopuksi aikuisille tarjoiltiin vielä pieni “aikuisten juoma” – sekoitus tequilaa, kahvilikööriä ja vissyä. Tunnelma nousi entisestään, ja pöydässä kuului iloinen puheensorina.

Lounas oli nautittu, oli aika nousta bussin kyytiin ja jatkaa kohti kiertomatkamme viimeistä yöpaikkaa.

Matka jatkuu seuraavassa osassa.

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta