Olin jo pitkään haaveillut matkasta Kyproslle, mutta matkojen hinnat tälle saarelle tuntuivat aina vähän liian korkeilta. Ayia Napa ei puolestaan ollut koskaan minun eikä äitini varsinaisella matkakohdelistalla. Tiesimme jo etukäteen, että kyseessä olisi melkoisen vilkas turistikohde.
Mutta kuinka sitten kävikään?
Matkan edullinen äkkilähdön hinta sai äidin lopulta varaamaan viikon loman Ayia Napaan syyskuussa 2015.
Ajattelin etukäteen, ettei paikalla oikeastaan olisi niin väliä. Suunnittelin nimittäin tekeväni retkiä ympäri Kyprosta ja kuvaavani saaren kauniita maisemia blogia varten. No… kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee.
Uneton lähtö
Matka alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa. Lentokentälle piti lähteä jo aamuyöstä, ja illalla meillä oli vielä matkalaukut pakkaamatta. Sain oman laukkuni valmiiksi vasta kello 23, joten yöunille jäi aikaa huikeat kolme tuntia. Lentokentälle päästyäni olin jo valmiiksi aivan uuvuksissa.
Äiti meinasi hakea kahvia automaatista, mutta automaatin luona seisoi meuhkaava mies, joka ei millään saanut kahvia ulos laitteesta. Päätimme poistua suosiolla paikalta ja hakea kahvit kahvilasta. Ja kyllä muuten kirpaisi maksaa 4,20 euroa tavallisesta kahvista!
Sen jälkeen oli vielä kulutettava aikaa ennen koneeseen pääsyä. Katsoin säätiedotusta ja se lupasi Ayia Napaan koko viikoksi aurinkoa ja lämpöä, joten aloin vähitellen päästä lomatunnelmaan.
Ensimmäinen päivä altaalla
Hotelli osoittautui onneksi oikein mukavaksi, ja huoneistomme oli tilava.
Ensimmäisenä päivänä päätimme suunnata suoraan altaalle lepäämään.
Ajattelin, että viikon aikana ehtisin varmasti nähdä paljon Kyprosta.
Tai ainakin niin luulin.
Missä ovat kaikki maisemakuvat?
Olin etukäteen kuvitellut, että blogini täyttyisi upeista maisemakuvista Kyprokselta – kallioista, merestä ja kirkkaista auringonlaskuista.
Mutta kuinkas kävikään.
En saanut yhtään kaunista maisemakuvaa.
Kun olin ollut Kyproksella noin puolitoista päivää, saapui Syyriasta valtava pölypilvi, joka peitti maisemat täysin. Taivas muuttui sameaksi ja näkymät hävisivät sumun kaltaisen pölyn taakse.
Lomani maisemat näyttivät keltaisenharmailta, utuisilta ja pölyisiltä.
Ei siis ihan sitä, mitä olin blogia varten suunnitellut.
Mutta tarina jatkuu
Vaikka maisemakuvat menivät tällä kertaa pölypilven mukana, ei reissu tietenkään siihen loppunut.
Seuraavissa jutuissa luvassa on lisää tarinoita Ayia Napasta, retkestä Nikosiaan ja kaikenlaisista matkaseikkailuista.
Sillä kuten jo todettua – aina ei mene putkeen, mutta juuri siksi matkatarinat ovatkin usein kaikkein hauskimpia. Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti