Siirry pääsisältöön

Liechtensteinista Milanoon – Pilviä, itikoita ja error

Oli heinäkuu 2014, ja olin äidin sekä Reissulassen kanssa kesälomalla Euroopassa. Matkamme oli alkanut Suomesta lennolla Barcelonaan. Sieltä jatkoimme bussilla Andorra la Vellaan ja takaisin Barcelonaan. Seuraava kohde oli Zürich, josta matkasimme Liechtensteiniin. Nyt edessä oli siirtyminen Italiaan, Milanoon.

Matkaa suunnitellessa emme keksineet kätevää tapaa päästä Liechtensteinista Milanoon ilman autoa. Lopulta ratkaisu oli palata ensin takaisin Zürichiin ja jatkaa sieltä junalla Italiaan.

Pilvien peittämät Alpit

Aamu Triesenbergissä valkeni odottavissa tunnelmissa. Säätiedotus oli luvannut aurinkoista keliä, ja äiti heräsi aikaisin saadakseen upeita kuvia Alpeista. Todellisuus oli toinen – maisema oli täysin pilvien peitossa.

Myöhemmin aamulla pilvet hieman rakoilivat, mutta ne kaikkein näyttävimmät Alppikuvat jäivät tällä kertaa haaveeksi. No, aina ei voi voittaa.

Aamiaisen jälkeen nousimme yhdentoista aikaan bussiin kohti Sargansin rautatieasemaa. Ensimmäisessä bussissa ostimme liput Sargansiin asti. Kuljettaja neuvoi ystävällisesti, että meidän tulisi vaihtaa bussia pysäkillä nimeltä ”Au”. Reissulasse kuuli väärin ja vastasi reippaasti: ”Yes, down!” – koska olimmehan matkalla alas vuorelta. Äiti korjasi tilanteen nopeasti: ”Yes, Au, we’ll change buses there”, ja työnsi Reissulassen samalla kevyesti sivummalle.

Vaihtoaika oli lyhyt, ja mietimme ehdimmekö seuraavaan bussiin. Onneksi liikenne oli rauhallista ja kuljettaja ajoi reippaasti. Kun saavuimme pysäkille, näimme jo seuraavan bussin lähestyvän. Jouduimme ottamaan pienet juoksuaskeleet – mutta ehdimme.

Junalla kohti Italiaa

Sargansista ostimme junaliput Zürichiin, 31 euroa per henkilö (vuonna 2014). Junia kulki usein, joten odotusaika jäi lyhyeksi.

Zürichin rautatieasemalla meillä oli pari tuntia aikaa ennen Milanon junan lähtöä. Etsimme matkatavaralokerot, mutta kuuden euron hinta sai meidät toisiin ajatuksiin. Meillä oli vain käsimatkatavarat rullilla, joten kuljetimme niitä mukanamme.

Ennen junan lähtöä söimme asemalla kebabrullat – viimeinen “edullinen” ateria Sveitsin puolella – ja nousimme junaan kohti Italiaa. Matkalla Zürichistä Milanoon näimme koko reissun upeimmat maisemat: vuoria, järviä ja tunneleita, jotka halkoivat Alppeja.

Illalla saavuimme Milano Centralelle. Siitä taksilla hotellille. Olimme lähteneet Liechtensteinista aamupäivällä yhdentoista aikaan ja perillä Milanossa olimme noin kahdeksalta illalla. Yhdeksän tunnin matkustaminen tuntui – olin aivan rättiväsynyt.

Itikoita ja italialainen “error”

Jäin hotellille lepäämään, mutta äiti ja Reissulasse lähtivät vielä pienelle iltakävelylle. 

Lämmin kesäilta houkutteli terassille iltaoluelle. Hetken kaikki oli hyvin – kunnes saapuivat itikat. Ensin yksi, sitten toinen ja lopulta kokonainen suku.

Huitominen ei auttanut, ja pöydän ympärillä surisi jatkuvasti. Äiti ehdotti tarjoilijalle, että he siirtyisivät kadun laitaan istumaan. Sekään ei auttanut. Lopulta tarjoilija toi hyttyskarkotteen ja sytytti sen pöydän alle. Tilanne rauhoittui, mutta kutina oli jo alkanut. Itikat olivat pistäneet äitiä jopa caprien läpi.

Äiti ja Reissulasse palasivat hotellille. Ensin otettiin allergialääkettä, sitten pestiin jalat ja lopuksi levitettiin kortisonia pistoskohtiin. Nälkäkin alkoi jo vaivata – viimeksi olimme syöneet Zürichin asemalla iltapäivällä.

Onneksi samalta kadulta löytyi pizzeria, jossa paistettiin kiviuunipizzoja. Valitsimme listalta pizzan nimeltä Vizietto – tomaattia, mozzarellaa, makkaraa ja pekonia. Äiti tilasi pizzan, mutta tarjoilija vastasi: ”Vegetariano.”

Ei, ei – emmehän me kasvispizzaa tilanneet! Äiti toisti nimen, tarjoilija nyökkäsi ja kirjoitti sen ylös.

Hetken kuluttua meidät viitottiin hakemaan pizzat. Laatikko avattiin – ja tietenkin siellä oli kasvispizza. Äiti selitti englanniksi, että tämä ei ollut tilauksemme. Tarjoilija puhui italiaa, me emme ymmärtäneet, ja hetken keskustelu meni käsimerkeillä. Lopulta tarjoilija totesi: ”Error, error.”

Palasimme pöytään odottamaan uusia pizzoja.

Vihdoin oikeat pizzat valmistuivat. Nappasimme laatikot mukaan ja palasimme hotellille. Pitkä matkustuspäivä päättyi vihdoin.

Seuraavana aamuna olisi vuorossa Milanon nähtävyydet.

Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.


Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...