Siirry pääsisältöön

Turkki osa 8, Prinssisaaret


Viimeisenä päivänä Istanbulissa päätimme käydä tutustumassa Prinssisaariin. Ajatuksena meillä oli poistua kaupungin pölystä ja suunnata hetkeksi viettämään rantapäivää. 

Tutkin äidin ja Reissulassen kanssa edellisenä iltana tietoja saarista. Saamiemme tietojen mukaan saaret olisi oiva paikka viettää rantapäivää. Myös Istanbulilaiset suuntaavat Prinssisaarille viikonloppuisin. 


Aamulla kävimme kysymässä hotellin respasta, kuinka pääsisimme Prinssisaarille, joita paikalliset kutsuvat nimellä Adalar. Ensin piti mennä raitiovaunulla lauttasatamaan, josta oli noin tunnin matka saarille. 

Tarinan mukaan Prinssisaarille karkotettiin aikanaan epätoivotut prinssit, josta saariryhmä on saanut nimensä. Prinssisaariin kuuluu yhteensä yhdeksän saarta. Suurimmat saaret ovat Büyükada, Heybeliada, Burgazada ja Kınalıada. 


Lautta pysähtyi neljällä saarella. Olimme etukäteen valinneet jo saaren, johon tutustuisimme, mutta kun saavuimme satamiin, tulimme toisiin aatoksiin. 


Jäimme pois viimeisellä pysähdyksellä, joka oli saarista suurin Büyükada. 


Monissa kirjoituksissa oli ylistetty saarien idyllisyyttä, mutta kun saavuimme ensimmäiselle kadulle, ei idyllisyydestä ollut tietoakaan. 


Saaren karttaa meillä ei ollut, eikä muutenkaan paljon tietoa mitä Büyükadan saarelta löytyisi. 


Kävelimme vain tietä eteenpäin etsien hiekkarantaa, jossa voisimme viettää mukavan rantapäivän. 


Autoilu Prinssisaarilla on kielletty lukuun ottamatta esim. poliisia ja ambulanssia. Vaihtoehdoiksi jää pyöräily, apostolinkyyti ja hevosvaunut. 


Hevosvaunuja emme halunneet ottaa. Syy miksi emme halunneet ottaa hevoskärryjä kulkupeliksi, löytyy Karoliinan matkablogista

Pyöräily mäkisessä maastossa ei myöskään kiinnostanut meitä, joten tyydyimme apostolinkyytiin. Kävelimme aikamme mäkiä ylös ja alas etsien rantaa. Löysimme kyllä matkan varrelta parikin rantaa, mutta emme sellaista, jossa halusimme viettää aikaamme. 



Rantapäivä jäi viettämättä, mutta päivän kuntoilut tuli hoidettua kävelyllä mäkisessä maastossa. 



Tähän päättyy matkani Istanbulissa. Seuraavassa postauksessa yhteenveto reissusta ja matkakertomuksista. 


T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät Apen matkakertomuksia. Amsterdam, Alankomaat (syyskuu 2014) Osa 1.  Apen ensimmäinen päivä Amsterdamissa Osa 2. Amsterdam – hotelli, jota en voi suositella Osa 3. Amsterdam – kirjaimia, kanaaleja ja punaisia lyhtyjä Osa 4.  Amsterdam – Ape Van Gogh -museossa Osa 5. Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat Ayia Napa ja Nikosia, Kypros (vuosi 2015) Osa 1.  Ayia Napa – kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan Osa 2. Ayia Napa– hiekkamyrskyä, turistikatua ja toimiva tukikohta Osa 3. Kyproksen maut – mezeä, kleftikoa ja ranskalaisten kirous Osa 4. Nikosia – päiväretki kaupungin kreikkalaiselle puolelle Osa 5. Nikosia – rajan yli turkkilaiselle puolelle Belize, Guatemala ja Meksiko (Kiertomatka, helmikuu 2015) Osa 1.  Ape lähtee Keski-Amerikan kiertomatkalle – Meksiko, Belize ja Guatemala kutsuvat Osa 2. Pitkä lento Cancúniin – Apen kiertomatka alkaa Osa 3. Ensimmäinen ilta Cancúnissa – hotellihuone ja meksikolainen illallinen Osa 4. Aamu Cancúnin hotel...

Wien – maisemia tornista, lounaaksi jäätelöä ja illalliseksi Wieninleike

Oli heinäkuu, vuosi 2015 ja Wienin matkamme viimeinen päivä. Seuraavana aamuna palaisimme Suomeen. Nähtävyyksiä ja museoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta kolmessa päivässä ei mitenkään ehdi nähdä kaikkea, mitä Wienillä on tarjota. Aamupäivällä suuntasimme katsomaan maisemia St. Stephen's Cathedral n kirkontornista. Kirkossa on kaksi tornia, joihin pääsee ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Valitsimme vasemman tornin, eli Nord Turmin, koska infopisteessä ollut poika vinkkasi, että sieltä olisi paremmat näkymät. Aikuisen lippu (2015) torniin maksoi 5,50 euroa. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska hinnastossa ei ollut apinalippuja. Reilua toimintaa, sanon minä. Ylhäältä avautui hieno näkymä Wienin kattojen ylle. Hetken aikaa katselimme maisemia ja yritin painaa mieleeni kaupungin kirkontornit ja leveät kadut. Tornivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti juutalaismuseota. Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa ja alle 18-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Lippu oikeutti sisäänp...

Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat

Edellisen illan Amsterdamissa vietimme äidin, Reissulassen ja heidän Amsterdamissa asuvan kaverin seurassa mukavissa tunnelmissa. Kyläilyn jälkeen päädyimme ravintolaan syömään, juomaan ja juttelemamaan mukavia. Seuraavana aamuna minä, äiti ja Reissulasse suuntasimme Rijks-museoon – museon nimi lausutaan kuulemma “Räisk”. Aikuisten sisäänpääsymaksu oli  15 euroa  (syyskuussa 2014)  ja lipun hinta nousisi marraskuussa 17,50 euroon.  Museossa ensimmäinen teos, johon kiinnitin huomion, oli Laokoon-ryhmä . Se on kopio antiikin veistoksesta ja esittää troijalaista pappia nimeltä Laokoon sekä hänen poikiaan. Tarinan mukaan Laokoon yritti varoittaa troijalaisia siitä, että kreikkalaiset jättivät suuren puuhevosen kaupungin muurin sisään. Valitettavasti Laokoon ja hänen poikansa joutuivat merikäärmeiden hyökkäyksen uhriksi tämän varoituksen jälkeen. Toisin sanoen teos kertoo tarinan epäonnesta ja mytologiasta: Laokoon teki oikein yrittäessään auttaa, mutta kohtalo ko...