Oli heinäkuu, vuosi 2015 ja Wienin matkamme viimeinen päivä. Seuraavana aamuna palaisimme Suomeen. Nähtävyyksiä ja museoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta kolmessa päivässä ei mitenkään ehdi nähdä kaikkea, mitä Wienillä on tarjota.
Aamupäivällä suuntasimme katsomaan maisemia St. Stephen's Cathedraln kirkontornista. Kirkossa on kaksi tornia, joihin pääsee ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Valitsimme vasemman tornin, eli Nord Turmin, koska infopisteessä ollut poika vinkkasi, että sieltä olisi paremmat näkymät.
Aikuisen lippu (2015) torniin maksoi 5,50 euroa. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska hinnastossa ei ollut apinalippuja. Reilua toimintaa, sanon minä.
Ylhäältä avautui hieno näkymä Wienin kattojen ylle. Hetken aikaa katselimme maisemia ja yritin painaa mieleeni kaupungin kirkontornit ja leveät kadut.
Tornivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti juutalaismuseota.
Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa ja alle 18-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Lippu oikeutti sisäänpääsyyn kahteen eri museoon. Kävimme ensin Dorotheergassella sijaitsevassa museossa.
Katsoimme siellä filmin, jossa wieniläiset ottivat iloisesti vastaan kaupunkiin saapuvan Hitlerin. Tunnelma tuntui ristiriitaiselta – eivät he varmaan tienneet, mitä tuleman piti.
Jatkoimme matkaa toiselle museolle. Matkalta löysimme kaupunkipyöriä, joita voi vuokrata kulkupeliksi, mutta me jatkoimme matkaa kävellen.
Hetken käveltyämme saavuimme Judenplatzille.
Aukiolla seisoo vaikuttava Judenplatz Holocaust Memorial, joka on pystytetty yli 65 000 natsien surmaaman itävallanjuutalaisen muistoksi. Muistomerkki esittää nurinpäin käännettyä kirjastoa. Se teki minuun suuremman vaikutuksen kuin museot sisätiloineen.
Muistomerkin takana oli toinen juutalaismuseo, johon menimme sisään.
Museovierailun jälkeen päätimme ottaa loppupäivän rennommin. Suuntasimme jäätelöbaariin, Zanoni & Zanoniin. Minä pohdin pitkään, mitä ottaisin.
Päädyin ottamaan annokseen, jossa oli mansikkajäätelöä, kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Hintaa oli 6 euroa (vuonna 2015), mutta annos oli niin suuri, että en valittanut.
Jäätelön jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ja palasimme hotellille lepäämään. Sillä aikaa kun minä venyttelin tassujani sängyllä, äiti etsi netistä ravintolaa viimeistä iltaa varten. Olimme syöneet koko loman melko rennosti mukaan napattuja ruokia, mutta nyt oli pakko maistaa aitoa wieniläistä klassikkoa.
Illalla kävelimme ravintola Beim Czaakiin, joka sijaitsi lyhyen matkan päässä hotelliltamme. Istuimme terassille ja tiesimme heti, mitä tilaisimme: Wieninleikkeen.
Annos maksoi 16,90 € ja se oli valtava sekä erittäin maukas. Äiti tilasi iltselleen juomaksi valkoviiniä, koska Wienissä ollaan. Hän on siis juonut viiniä Wienissä.
Vaikka vatsat olivat jo täynnä, tilasimme vielä kotitekoista suklaakakkua. Wien on täynnä houkuttelevia leivoksia, emmekä olleet vielä maistaneet yhtäkään kakkua. Kakku oli herkullinen, mutta jouduimme jättämään osan syömättä, sillä vatsamme olivat jo aivan liian täynnä.
Illallinen maksoi tässä ravintolassa vuonna 2015 noin 28 euroa sisältäen kaksi lasia valkoviiniä, aidon Wieninleikkeen ja suklaakakun.
Näihin makeisiin ja hieman ähkyisiin tunnelmiin päättyi matkamme Wienissä.
Kommentit
Lähetä kommentti