Tämä nähtävyys ansaitsee oman postauksen, sillä onhan Hagia Sofia huisi rakennelma. Päivisin tähän nähtävyyteen oli pitkät jonot, kun turistiryhmät olivat liikkeellä. Me päätimme mennä katsomaan Hagia Sofiaa illemmalla, jotta välttyisimme jonottamiselta ja kyllä, suunnitelma toimi.
Hagia Sofia oli lähes tuhat vuotta kristinuskon mahtavin kirkko. Kun vuonna 1453 Konstantinopoli siirtyi turkkilaisen hallintaan, muutti Muhamed Valloittaja kirkon moskeijaksi ja rakennutti rakennuksen kaakkoiskulmaan minareetin. Kolme muuta minareettia lisättiin 1500-luvulla.
Moskeijana Hagia Sofia toimi 1935 vuoteen saakka, jolloin Atatürk julisti, että moskeijasta oli tehtävä museo.
Museon toisesta kerroksesta löytyy mosaiikkeja. Seuraavassa kuvassa on kirkon kuuluisin mosaiikki Deesis 1200-luvulta, jossa keskellä on Kristus, oikealla puolella Johannes Kastaja ja vasemmalla puolella Neitsyt Maria.
Minun piti välillä istuskella lehtereillä, sillä Hagia Sofiassa sisätiloissa oli aikalailla tassuteltavaa.
Sisätiloista löytyy myös Pyhän Gregoriuksen pylväs, jota kutsutaan Itkeväksi pylvääksi. Pylväässä on peukalonkokoinen pronssilevyllä päällystetty reikä. Kun reiässä pyöräyttää peukalon, toiveet toteutuvat. No se uskoo, joka haluaa. Ei sillä, etten itsekin olisi siihen tassuani työntänyt. Lisäksi reiän kosteuden uskotaan parantavan silmävaivoja.
Hagia Sofian edessä on suihkulähde, jossa on illalla vaihtuvat värivalot. Sellainen juttu tällä kertaa, matka jatkuu seuraavassa osassa.
T. Ape The Bloggaaja
P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.


Kommentit
Lähetä kommentti