Malta, osa 28, Cominon saari ja Sininen laguuni

Nyt oli käsillä loman toiseksi viimeinen päivä. Yhden paikan halusimme vielä nähdä, joka oli Gozon ja Maltan saarten välissä oleva pieni kalliosaari nimeltään Comino. 

Söimme hotellilla aamiaista, jonka jälkeen suuntasimme Slieman satamaan. Satamasta löysimme kojun, josta ostimme lipun risteilylle. Äiti osti lipun hieman kiireessä, sillä laiva oli lähdössä 10 minuutin päästä. 

Matkanjärjestäjä oli Captain Morgan Cruises, jolla oli useampikin alus satamassa. No siinä sitten hetki otettiin juoksuaskelia satamassa, ihmettelemässä mikä aluksista lähtisi kohti Cominon saarta. 

Vihdoin löysimme oikean aluksen. Hieman meinasi paniikki iskeä, mutta ehdin laivaan juuri kun se oli lähdössä. 

Nyt oli aika huokaista helpotuksesta ja nauttia laivamatkasta. 

Risteilyalus suuntasi ensin Gozon saarelle, jossa osa porukasta jäi pois. 

Tämän jälkeen matka jatkui Cominon saarelle. 

Olin juossut niin kiireessä Slieman satamassa alukseen, että en ehtinyt katsomaan millaisella aluksella tulimme. Cominon saarella minun piti ottaa kuva laivasta, jotta osaisin palata oikealle alukselle.

Meillä oli kolme tuntia aikaa tutustua Cominon saareen. 

Sininen laguuni näytti mäen harjalta uskomattoman kauniilta. 

Mutta kun jatkoimme matkaa saaren päänähtävyys muutti muotoaan. Kaunis kirkasvetinen Sininen laguuni oli täynnä risteilyaluksien tuomia turisteja. 

Laguunin vieressä oli turisteille suunnattuja kojuja, joista sai ostaa pientä purtavaa, jäätelöä ja juomista. 

Pieni hiekkaranta oli vallattu täysin jo, kun saavuimme laguunille. 

Jatkoimme matkaa hieman eteenpäin ja katselimme kuinka ihmiset kulkivat Cominon saaren ja pienen Cominitton luodon väliä. 

Nyt olimme nähneet riittävästi tätä nähtävyyttä. Päätimme jättää turistien valloittaman Sinisen laguunin taakse ja lähteä tutustumaan mitä muuta saarelta löytyisi. 

Saarella olisi ollut polkuja ja teitäkin, mutta suuntasin rannasta suoraan rinnettä ylös, vaikka maasto olikin pienelle apinalle aika ajoin hieman haasteellinen. 

Mäen harjanteella katselin, että mihin suuntaan lähtisin. Minulla ei ollut mitään tietoa, mitä saarella olisi vai oliko siellä yhtään mitään. 

Jatkoimme matkaa hiekkatietä pitkin. Tiellä ei näkynyt autoja, eikä turisteja. Olin tyytyväinen, kun olin päässyt eroon turistimassasta. 

Pienen kävelymatkan jälkeen saavuimme Comino-hotellille. 

Istuimme hotellin edessä olevalle kalliolle ja äiti laittoi jalkansa kirkkaaseen ja kylmään veteen. 

Minä en kyllä aikonut laittaa tassujani veteen, vesi oli aivan liian kylmää minulle. 

Kun äidin jalat alkoivat hieman kangistua kylmässä vedessä, joten jatkoimme kävelymatkaa. 

Saaren olisi voinut kävellä varmaan ympäri, mutta en osannut arvioida kauanko siihen kuluisi aikaa. Meidän aikamme saarella oli rajallinen, joten palasimme pienen kävelymatkan jälkeen takasin Comino-hotellille.

Äiti kävi ostamassa hotellilta meille juotavaa, jonka jälkeen istuimme hotellin terassille. 

Maisema oli mitä parhain. 

Lähdimme hotellilta ajoissa kohti risteilyalusta, joka veisi meidät takaisin Slieman satamaan. 

Kun pääsin laivaan, olin sitä mieltä, että tämä paikka oli nähty. Suuntasin laivan ohjaamoon ja mietin miten laivan saisi käynnistettyä. 

Jaahas, tästäkö minä nyt katson mihin päin minun pitäisi ohjata laivaa. Hmmm ...

Ruori oli aivan liian iso minulle. 

Kapteeni makaili ohjaamossa olevalla laverilla ja naureskeli minun yritykselle käynnistää laivaa. Päätin vihdoin luovuttaa ja katsella hieman maisemia ohjaamosta käsin. 

Hetken odottelun jälkeen alus oli lähtövalmis. Kalat tulivat sanomaan minulle heippa hei Ape, kun lähdimme Cominon satamasta kohti Sliemaa. 

Olin ihan uuvuksissa, kun palasin hotellille. Meillä oli enää yksi kokonainen päivä Maltan lomaa jäljellä ja sen päätin ottaa rennosti. Nyt oli nähtävyydet nähty pienen apinan osalta. 

Matkan viimeisessä osassa käymme kurkkaamassa hotellin allasaluetta ja illan tullen suuntamme katsomaan vielä pääkaupungin Vallettan katuja. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia pääset lukemaan klikkaamalla tästä.