San Antonin puutarhasta jatkoimme bussilla Rabatin kaupunkiin. Kun lähdimme kävelemään Rabatin katuja alkoi taivaalta tihuttamaan vettä.
Jos nyt aloit jo miettimään, että eikö Rabat ole Marokossa, niin vastaus on kyllä. Rabat on Marokon pääkaupunki.
Mutta nyt olemme Maltan pääsaarella kaupungissa nimeltä Rabat, joka on Maltalta vanhan pääkaupungin Mdinan esikaupunki.
Matkalla näin kauniita puisia parvekkeita, näitä parvekkeita näin paljon matkani aikana, mutta joka kerta jaksoin ihastella kuinka kauniita puiset parvekkeet olivat kiviseinien lomassa.
Kävelymatkan aikana tihkusade muuttui sateeksi. Ei ole totta! Ensimmäinen lomapäivä ja taivaalta tulee vettä.
Paikallisopas lupasi, että iltapäivällä paistaisi aurinko.
Kävelyreittimme johti St. Paulin katedraalille.
Katedraalin vieressä on talo, jossa asui aikanaan nainen, joka rahoitti kirkon rakentamista. Kun hän oli vanhemmiten niin huonossa kunnossa, että hän ei päässyt enää kirkkoon, katseli hän ikkunastaan kirkonmenoja.
Katakombit ovat maanalaisia kalliohautoja. Maltan ensimmäiset asukkaat hautasivat vainajat maahan, myöhemmin pronssikaudella alettiin käyttämään polttohautausta.
Alunperin kalliohautoja käytettiin Lähi-idässä, koska juutalaiset eivät hyväksyneet Roomalaisten tapaa polttaa vainajia. Kristinuskon myötä (roomalaisajalla) myös Maltalla alettiin käyttämään kalliohautoja. He rakensivat yhdistettyjä luolia, joista syntyi tunneliverkostoja.
Lähdimme kulkemaan portaita alas Pyhän Paavalin katakombeihin (St. Paul's Catacombs).
Siis pitääkö minun mennä maan alle?! Kukaan ei kertonut minulle tästä etukäteen.
Maan alla saimme lisätietoja haudankaivajista ja katakombeista. Haudankaivajat olivat aikanaan asuneet näissä hautakammioissa.
Hautoja pidettiin kuolleiden väliaikaisina asuinsijoja ja omaiset kävijät tapaamassa toisiaan näissä kammioissa.
Katakombit ovat toimineet myös kristittyjen salaisena tapaamispaikkana ja sodan aikana asukkaat menivät katakombeihin pommituksia suojaan.
Katakombien käytävät olivat aika ajoin niin kapeita, että niissä mahtui juuri ja juuri kävelemään.
Kun tulimme ulos katakombeista sade oli lakannut. Jihuu!
Kohde oli mielenkiintoinen, mutta uskon, että tämä kohde olisi jäänyt minulta näkemättä, jos en olisi ollut opastetulla kierroksella. En olisi saanut ilman opasta paljoakaan irti tästä nähtävyydestä, sillä en ollut tutustunut etukäteen katakombien historiaan.
Jos nyt aloit jo miettimään, että eikö Rabat ole Marokossa, niin vastaus on kyllä. Rabat on Marokon pääkaupunki.
Mutta nyt olemme Maltan pääsaarella kaupungissa nimeltä Rabat, joka on Maltalta vanhan pääkaupungin Mdinan esikaupunki.
Matkalla näin kauniita puisia parvekkeita, näitä parvekkeita näin paljon matkani aikana, mutta joka kerta jaksoin ihastella kuinka kauniita puiset parvekkeet olivat kiviseinien lomassa.
Kävelymatkan aikana tihkusade muuttui sateeksi. Ei ole totta! Ensimmäinen lomapäivä ja taivaalta tulee vettä.
Paikallisopas lupasi, että iltapäivällä paistaisi aurinko.
Kävelyreittimme johti St. Paulin katedraalille.
Katedraalin vieressä on talo, jossa asui aikanaan nainen, joka rahoitti kirkon rakentamista. Kun hän oli vanhemmiten niin huonossa kunnossa, että hän ei päässyt enää kirkkoon, katseli hän ikkunastaan kirkonmenoja.
Katakombit ovat maanalaisia kalliohautoja. Maltan ensimmäiset asukkaat hautasivat vainajat maahan, myöhemmin pronssikaudella alettiin käyttämään polttohautausta.
Alunperin kalliohautoja käytettiin Lähi-idässä, koska juutalaiset eivät hyväksyneet Roomalaisten tapaa polttaa vainajia. Kristinuskon myötä (roomalaisajalla) myös Maltalla alettiin käyttämään kalliohautoja. He rakensivat yhdistettyjä luolia, joista syntyi tunneliverkostoja.
Lähdimme kulkemaan portaita alas Pyhän Paavalin katakombeihin (St. Paul's Catacombs).
Siis pitääkö minun mennä maan alle?! Kukaan ei kertonut minulle tästä etukäteen.
Maan alla saimme lisätietoja haudankaivajista ja katakombeista. Haudankaivajat olivat aikanaan asuneet näissä hautakammioissa.
Hautoja pidettiin kuolleiden väliaikaisina asuinsijoja ja omaiset kävijät tapaamassa toisiaan näissä kammioissa.
Katakombit ovat toimineet myös kristittyjen salaisena tapaamispaikkana ja sodan aikana asukkaat menivät katakombeihin pommituksia suojaan.
Katakombien käytävät olivat aika ajoin niin kapeita, että niissä mahtui juuri ja juuri kävelemään.
Kun tulimme ulos katakombeista sade oli lakannut. Jihuu!
Kohde oli mielenkiintoinen, mutta uskon, että tämä kohde olisi jäänyt minulta näkemättä, jos en olisi ollut opastetulla kierroksella. En olisi saanut ilman opasta paljoakaan irti tästä nähtävyydestä, sillä en ollut tutustunut etukäteen katakombien historiaan.
Sisäänpääsymaksu katakombeihin on 4 euroa aikuiselta, valokuvia saa ottaa, mutta ei salaman kanssa.
Seuraavassa osassa käymme lounaalla Rabatissa.
T. Ape The Bloggaaja
P.S. Muita matkakertomuksia pääset lukemaan klikkaamalla tästä.
T. Ape The Bloggaaja
P.S. Muita matkakertomuksia pääset lukemaan klikkaamalla tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti