Tallinna osa 7, ravintola F-hoone

Olimme saaneet ennen matkaa vinkin, että ravintola F-hoonessa olisi hyvää ja edullista ruokaa. 

Ravintola sijaitsee vanhankaupungin ulkopuolella Kalamajan kaupunginosassa. Hotellimme sijaitsi osoitteessa Sadama 9, joten kävelymatkaa ravintolaan kertyi noin kaksi kilometriä. 

Kun kävelimme kohti ravintolaa, sanoi äiti minulle, että hänelle tuli tunne kun olisimme Neuvostoliitossa. Minä hieman ihmettelin, että missä, mutta äiti kertoi minulle millainen Neuvostoliitto oli ollut. 

Kyllä, äitini on niin vanha, että hän on käynyt lapsena Neuvostoliitossa, onhan äidillä ikää jo neljäkymmentä vuotta. 

Ravintola F-hoone sijaitsee osoitteessa Telliskivi 60a. Kun saavuimme oikeaan osoitteeseen, ei ravintolaa näkynyt. Onneksi seinässä oli opaskartta, jonka avulla löysimme ravintolan. 

Alue, jossa ravintola sijaitsee on vanhaa teollisuuskorttelia. Neuvostoaikaan tämä alue ei ollut suuressa suosiossa, mutta nykyisin alue vetoaa ainakin suomalaisiin turisteihin. Syynä lienee ravintolat ja pienet putiikit, joita alueelta löytyy. 

Kun astuimme ravintolaan sisään, näytti ravintola olevan tupaten täynnä. Asiakaskunta muodostui niin paikallisista kuin turisteista. Äiti alkoi jo epäilemään, että emme saisi pöytää. 

Tilaa kuitenkin vielä löytyi meille kahdelle. 

Tutkimme hetken ruokalistaa. Listalta löytyi alkupaloja, salaatteja, kanaa, kalaa, pastaa, keittoja ja jälkiruokia. Myös kasvissyöjät oli otettu huomioon. 

Ravintolassa oli mukava tunnelma ja henkilökunta oli ystävällistä. Ruokaa jouduin kyllä odottamaan jonkin aikaa, mutta olihan minulla käytössä toimiva wifi, joten vietin aikaa sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa.

Saavuimme ravintolaan kolmen ja neljän välillä. En tiedä johtuiko ruuhka pääsiäisestä vai onko tämä ravintola tosiaan niin suosittu. Monessa pöydässä oli pöytävaraus ja neljän jälkeen pöytää ei näyttänyt enää saavan ilman pöytävarausta. 

Ravintolassa oli mukava tunnelma ja puheensorina.  

Valitsimme alkuruuaksi dumplingeja eli pieniä nyyttejä, joiden sisällä oli perunaa ja sipulia. Dipiksi sai valita joko smetanaa tai vegaanimajoneesia. Kymmenen kappaletta dumplingeha maksoi 2,80 euroa. 

Ruuan saaminen tosin kesti tovin ehkä puolisen tuntia, mutta äiti antoi heti anteeksi, kun nuori tarjoilijapoika katsoi äitiä silmiin ja pyyteli anteeksi viivästystä. 

Pääruuaksi otimme listan kalleimman annoksen, ribsejä ja uuniperunaa. Hintaa annoksella oli 9,20 euroa. 

Jälkiruuaksi söin vielä pienen pallon vadelmasorbettia, jonka hinta oli 1,60 euroa. 

Ruuat tulivat maksamaan yhteensä 13,60 euroa, hyvä kauppa minun mielestäni. Menisinkö tähän ravintolaan uudestaan? Kyllä menisin. Jos haluat katsoa mitä muut ovat tästä ravintolasta mieltä, löydät ravintolan sivut myös Facebookista. Matka jatkuu seuraavassa osassa. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.