Siirry pääsisältöön

Cancun osa 8, sadepäivä, jos huonesiivooja ei tee pyyhehahmoja, niin niitähän voi tehdä itse

Heräsimme aamulla kello kahdeksan aikaan, kävimme aamiaisella, jonka jälkeen menimme hotellin altaalle. Reissulasse oli lähtenyt jo aamun aikaisina tunteina retkelle Chichen Itzaan. 



Äidin kanssa emme retkelle lähteneet, sillä äiti oli käynyt viisi vuotta sitten jo kyseisessä paikassa. Lisäksi olimme nähneet edellisen viikon kiertomatkalla paljon mayaraunioita. 

Ehdimme olla hotellin uima-altaalla tunnin verran, mutta sitten alkoi satamaan vettä. Poistuimme altaalta huoneeseen ja kun pääsimme huoneeseen alkoi vettä satamaan kaatamalla. 

Sadepäivää ei kuitenkaan kannata jäädä lomalla murehtimaan, sillä murehtiminen pilaa vaan päivän. Sadepäivänä voi suunnata vaikka tutkimaan ostoskeskuksia tai käydä museossa. Meille kelpasi ihan vaan lepopäivä. 

Vietimme sadepäivää peiton alla lepäillen ja katsellen ihmisen Facebook-päivityksiä. Ystävämme geokätköilijä, joka oli viettämässä lomaa Playa del Carmenissa, oli julkaissut hienoja kuvia pyyhkeistä tehdyistä eläimistä, joita hänen huonesiivooja oli tehnyt. Minua vähän harmitti, sillä meidän siivooja ei ollut tehnyt mitään eläimiä pyyhkeistä. 

Äiti oli viisi vuotta sitten Meksikossa halvimmassa mahdollisessa hotellissa mitä matkanjärjestäjällä oli tarjota. Huoneeseen ilmestyi päivittäin uusia pyyhehahmoja. 

Nyt olimme muutamaa astetta paremmassa hotellissa, mutta mitään pehmoeläimiä tai muita hahmoja ei pyyhkeistä muodostunut, vaikka jätimme siivoojalle tippiä ensimmäisestä päivästä lähtien. 


Meksikossa hotellihuoneessa on yleensä kirjekuori, johon siivoojalle jätetään tipit. 

Siitä tulikin mieleen, että äiti on opettanut jättämään tippiä osissa, niin saa parempaa palvelua loman aikana. Viimeisenä päivänä emme jätä koskaan rahaa, sillä rahat saattaa viedä joku muu kuin siivooja. 

Mutta nyt asiaan. Ei siis mitään pyyhehahmoja, vaikka olin niitä odottanut. Minä aloin olla jo vähän surullinen, mutta silloin äiti keksi, että hän voi tehdä pyyhkeistä hahmoja minulle. Se oli huisi idea. 

Ensin äiti teki minulle käärmeen, joka oli eri kiva.


Seuraavaksi sain kaverikseni meksikolainen tyypin, mutta mielestäni se puhui liian paljon. 


Lopuksi äiti teki vielä jonkun otuksen. Se saattoi olla lohikäärmeen ja joutsenen yhdistelmä. Väliäkö tuolla, tulin kovin iloiseksi näistä kavereista. 


Äiti tervehti joka aamu siivoojaa iloisesti ja tippejä jätettiin myös, mutta ei ihan joka päivä. Loppuviikosta siivooja alkoi ymmärtämään, että meitä pitää huomioida enemmän.

Toiseksi viimeisenä iltana meitä odotti vuoteella siivoojan wc-paperista tehty ruusu.


Päivää ennen kotiin lähtöä oli kylpyhuoneeseen vihdoin tullut joutsen.


Pidin joutsenesta erityisen hyvää huolta. 


Sadepäivä kului leppoisasti hotellissa. Reissulasse palasi retkeltään kuuden aikaan, jolloin tapasimme hotellin baarissa. 

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Cancun-kylttiä ja kyltin kohdalla olevaa rantaa, jonka jälkeen teimme uuden tutustumisyrityksen Cancunin keskustaan. Kävimme bussiajelulla Cancunin sillä puolella, missä hotellityöntekijät ja muut paikalliset asuivat. Matka jatkuu seuraavassa numerossa. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.




Kommentit

  1. Olen ihan koukuttunut Apen matkakertomuksiin! Kiitos niistä ja hyvää matkaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, kiva kun olet matkalla mukana. -Ape

      Poista
  2. Hyvä huomio tuo, että sitä tippiä pitäisi jättää vähitellen! Me tosin olemme olleet niin paljon kiertomatkatyyppisillä matkoilla, että usein yhdessä hotellissa ollaan vaan 1-3 yötä, mutta 3 yön paikoissa voisi tosiaan olla fiksua tipata vähän päivittäin. Ainakin Amerikan mantereella, jossa tippikulttuuri on voimissaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät Apen matkakertomuksia. Amsterdam, Alankomaat (syyskuu 2014) Osa 1.  Apen ensimmäinen päivä Amsterdamissa Osa 2. Amsterdam – hotelli, jota en voi suositella Osa 3. Amsterdam – kirjaimia, kanaaleja ja punaisia lyhtyjä Osa 4.  Amsterdam – Ape Van Gogh -museossa Osa 5. Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat Ayia Napa ja Nikosia, Kypros (vuosi 2015) Osa 1.  Ayia Napa – kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan Osa 2. Ayia Napa– hiekkamyrskyä, turistikatua ja toimiva tukikohta Osa 3. Kyproksen maut – mezeä, kleftikoa ja ranskalaisten kirous Osa 4. Nikosia – päiväretki kaupungin kreikkalaiselle puolelle Osa 5. Nikosia – rajan yli turkkilaiselle puolelle Belize, Guatemala ja Meksiko (Kiertomatka, helmikuu 2015) Osa 1.  Ape lähtee Keski-Amerikan kiertomatkalle – Meksiko, Belize ja Guatemala kutsuvat Osa 2. Pitkä lento Cancúniin – Apen kiertomatka alkaa Osa 3. Ensimmäinen ilta Cancúnissa – hotellihuone ja meksikolainen illallinen Osa 4. Aamu Cancúnin hotel...

Wien – maisemia tornista, lounaaksi jäätelöä ja illalliseksi Wieninleike

Oli heinäkuu, vuosi 2015 ja Wienin matkamme viimeinen päivä. Seuraavana aamuna palaisimme Suomeen. Nähtävyyksiä ja museoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta kolmessa päivässä ei mitenkään ehdi nähdä kaikkea, mitä Wienillä on tarjota. Aamupäivällä suuntasimme katsomaan maisemia St. Stephen's Cathedral n kirkontornista. Kirkossa on kaksi tornia, joihin pääsee ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Valitsimme vasemman tornin, eli Nord Turmin, koska infopisteessä ollut poika vinkkasi, että sieltä olisi paremmat näkymät. Aikuisen lippu (2015) torniin maksoi 5,50 euroa. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska hinnastossa ei ollut apinalippuja. Reilua toimintaa, sanon minä. Ylhäältä avautui hieno näkymä Wienin kattojen ylle. Hetken aikaa katselimme maisemia ja yritin painaa mieleeni kaupungin kirkontornit ja leveät kadut. Tornivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti juutalaismuseota. Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa ja alle 18-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Lippu oikeutti sisäänp...

Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat

Edellisen illan Amsterdamissa vietimme äidin, Reissulassen ja heidän Amsterdamissa asuvan kaverin seurassa mukavissa tunnelmissa. Kyläilyn jälkeen päädyimme ravintolaan syömään, juomaan ja juttelemamaan mukavia. Seuraavana aamuna minä, äiti ja Reissulasse suuntasimme Rijks-museoon – museon nimi lausutaan kuulemma “Räisk”. Aikuisten sisäänpääsymaksu oli  15 euroa  (syyskuussa 2014)  ja lipun hinta nousisi marraskuussa 17,50 euroon.  Museossa ensimmäinen teos, johon kiinnitin huomion, oli Laokoon-ryhmä . Se on kopio antiikin veistoksesta ja esittää troijalaista pappia nimeltä Laokoon sekä hänen poikiaan. Tarinan mukaan Laokoon yritti varoittaa troijalaisia siitä, että kreikkalaiset jättivät suuren puuhevosen kaupungin muurin sisään. Valitettavasti Laokoon ja hänen poikansa joutuivat merikäärmeiden hyökkäyksen uhriksi tämän varoituksen jälkeen. Toisin sanoen teos kertoo tarinan epäonnesta ja mytologiasta: Laokoon teki oikein yrittäessään auttaa, mutta kohtalo ko...