Siirry pääsisältöön

Cancun osa 7, bussilla tuskalliseen turistikeskittymään, supermarketista jauhemehuja

Amerikkalaistyyppiset huvi- ja turistialueet eivät ole meidän juttu. Emme käy lomillamme Universal Studioissa, Harry Potter tai Disneylandeissa. 

Mutta nyt olimme Cancunissa, niin olihan meidän katsottava tämäkin puoli. Kyseinen alue jonne suuntasimme, on paikka, jossa myydään turistitavaraa. Lisäksi tämä alue on yökerhojen ja turistiravintoloiden keskittymä. Tälle alueelle tulevat amerikkalaiset opiskelijat juhlimaan spring breakin aikana. 


Tulimme alueelle keskustan suunnasta ja hyppäsimme pois suuren kaupan kohdalla, jossa oli myynnissä pelkästään turisteille suunnattua tavaraa. 


Matkamuistoja oli jos jonkinlaista. 


Tavarat olivat mielestäni krääsää pahimmasta päästä ja hinnat olivat suhteellisen korkeat. 




Kaupassa emme viettäneet kauan aikaan ja ostosten määrä oli nolla. Pihalla hämähäkkimies nappasi minut, mutta onneksi äiti tuli hakemaan minut pois. 


Lähellä turistikauppaa oli suuri supermarketti. Äiti halusi mennä kauppaan, sillä hänen sisko oli pyytänyt jauhemehuja Meksikon tuliaisena. 


Äiti oli ostanut viisi vuotta sitten viimeisillä rahoilla jauhemehuja Meksikosta. Äiti ei itse pitänyt mehujen mausta, mutta äidin siskolle ne olivat maistuneet. 

Yhdestä jauhepussista saa kaksi litraa mehua ja makuvaihtoehtoja oli aikalailla. 


Supermarketilta kävelimme vielä alueelle, jossa myytiin matkamuistoja ja muuta turistitavaraa. Äidillä ei mielenkiinto kestänyt kauan, joten menimme kauemmaksi seisoskelemaan, kun reissulasse tutki kojuja. 


Kävelimme pienen matkan eteenpäin ja vastaan tuli katettu ostosalue. Päätimme kävellä alueen läpi toiselle puolelle turistikeskittymää. 

Nyt oli käsillä päivän tuskaisin hetki, no itsepähän alueelle menimme. Kun pääsimme katetulle ostoskeskittymään, alkoi perinteinen turistimeininki. 

Alueella ei ollut vielä montakaan muuta turistia, joten saimme myyjien jakamattoman huomion. Tästä se lähtee. Ensimmäinen myyjä hyökkäsi luoksemme. "Tervetuloa kauppaani ystäväni, myyn teille tuotteet erikoishintaa, tämä hinta on vain tänään."

No niin tietenkin! Äiti hymyili miehelle ja taputti häntä selkään. "Kyllä, kyllä ystäväni, erikoishinta vain minulle ja ainoastaan tänään."


Kävelimme ostosalueen melko nopeasti läpi, vastaamatta seuraaville myyjille mitään. 

Ostosalueen toisella puolella oli ostoskeskus, josta löytyi Hard Rock-cafe ja yksi Cancunin kuuluisimmista yökerhoista Coco Bongo. 


Kävimme kurkkaamassa ostoskeskusta, mutta sielläkään ei pystynyt aikaa viettämään, sillä myyjät olivat heti kimpussa. 


Kävelimme vielä alueella hetken. 


Vastaan tuli matkamuistomyymälöitä, ravintoloita, yökerhoja, baareja ja tietysti turisteja. 


Coco Bongon edessä oli suuri hämähäkkimies, jossa turistit kävivät kuvauttamassa itseään. 


Minustakin piti ottaa yksi kuva Coco Bongon edustalla. 


Alueella oli myös miehiä joiden kanssa pystyi ottamaan turistikuvia. No jotain tippiä heille varmasti piti kuvista antaa. Joku miehistä oli pukeutunut batmaniksi ja ainakin kolme oli pukeutunut vihreäksi Mask-mieheksi. 

Yksi Mask-mies huomasi minut, ojensi käsiään ja sanoi: "Monkey!". Äiti pyöritteli miehelle päätä ja sanoi, että en anna sinulle Apea, sillä saattaisit kidnapata hänet. Mask-mies hymyili äidille ja jätti meidät rauhaa. 


Kun olimme jo alueen loppupäässä, löysin jotain huisia. Edessäni näkyi ravintola, jonka nimi oli Monkey Business! Ihan oma ravintola apinoille?


Kävin vähän hengailemassa ravintolan edessä olevien apinoiden kanssa, he olivat aika rentoja tyyppejä. 


Olimme olleet alueella ehkä kaksi tuntia ja tämä oli meille riittävästi, emme palanneet loman aikana enää tälle alueella. 

Seuraavana päivänä reissulasse lähtisi retkelle Chichen Itzaa ja me viettäisimme äidin kanssa sadepäivää hotellilla. Matka Cancunissa jatkuu seuraavassa osassa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät Apen matkakertomuksia. Amsterdam, Alankomaat (syyskuu 2014) Osa 1.  Apen ensimmäinen päivä Amsterdamissa Osa 2. Amsterdam – hotelli, jota en voi suositella Osa 3. Amsterdam – kirjaimia, kanaaleja ja punaisia lyhtyjä Osa 4.  Amsterdam – Ape Van Gogh -museossa Osa 5. Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat Ayia Napa ja Nikosia, Kypros (vuosi 2015) Osa 1.  Ayia Napa – kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan Osa 2. Ayia Napa– hiekkamyrskyä, turistikatua ja toimiva tukikohta Osa 3. Kyproksen maut – mezeä, kleftikoa ja ranskalaisten kirous Osa 4. Nikosia – päiväretki kaupungin kreikkalaiselle puolelle Osa 5. Nikosia – rajan yli turkkilaiselle puolelle Belize, Guatemala ja Meksiko (Kiertomatka, helmikuu 2015) Osa 1.  Ape lähtee Keski-Amerikan kiertomatkalle – Meksiko, Belize ja Guatemala kutsuvat Osa 2. Pitkä lento Cancúniin – Apen kiertomatka alkaa Osa 3. Ensimmäinen ilta Cancúnissa – hotellihuone ja meksikolainen illallinen Osa 4. Aamu Cancúnin hotel...

Wien – maisemia tornista, lounaaksi jäätelöä ja illalliseksi Wieninleike

Oli heinäkuu, vuosi 2015 ja Wienin matkamme viimeinen päivä. Seuraavana aamuna palaisimme Suomeen. Nähtävyyksiä ja museoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta kolmessa päivässä ei mitenkään ehdi nähdä kaikkea, mitä Wienillä on tarjota. Aamupäivällä suuntasimme katsomaan maisemia St. Stephen's Cathedral n kirkontornista. Kirkossa on kaksi tornia, joihin pääsee ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Valitsimme vasemman tornin, eli Nord Turmin, koska infopisteessä ollut poika vinkkasi, että sieltä olisi paremmat näkymät. Aikuisen lippu (2015) torniin maksoi 5,50 euroa. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska hinnastossa ei ollut apinalippuja. Reilua toimintaa, sanon minä. Ylhäältä avautui hieno näkymä Wienin kattojen ylle. Hetken aikaa katselimme maisemia ja yritin painaa mieleeni kaupungin kirkontornit ja leveät kadut. Tornivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti juutalaismuseota. Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa ja alle 18-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Lippu oikeutti sisäänp...

Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat

Edellisen illan Amsterdamissa vietimme äidin, Reissulassen ja heidän Amsterdamissa asuvan kaverin seurassa mukavissa tunnelmissa. Kyläilyn jälkeen päädyimme ravintolaan syömään, juomaan ja juttelemamaan mukavia. Seuraavana aamuna minä, äiti ja Reissulasse suuntasimme Rijks-museoon – museon nimi lausutaan kuulemma “Räisk”. Aikuisten sisäänpääsymaksu oli  15 euroa  (syyskuussa 2014)  ja lipun hinta nousisi marraskuussa 17,50 euroon.  Museossa ensimmäinen teos, johon kiinnitin huomion, oli Laokoon-ryhmä . Se on kopio antiikin veistoksesta ja esittää troijalaista pappia nimeltä Laokoon sekä hänen poikiaan. Tarinan mukaan Laokoon yritti varoittaa troijalaisia siitä, että kreikkalaiset jättivät suuren puuhevosen kaupungin muurin sisään. Valitettavasti Laokoon ja hänen poikansa joutuivat merikäärmeiden hyökkäyksen uhriksi tämän varoituksen jälkeen. Toisin sanoen teos kertoo tarinan epäonnesta ja mytologiasta: Laokoon teki oikein yrittäessään auttaa, mutta kohtalo ko...