Saavuimme puoli yhden aikaan kiertomatkan viimeiseen mayakaupunkiin. Mitä Uxmalista voisi sanoa? Suuri, mahtava, puuc-rakennustyylin huippusaavutus?
No näin voisi varmasti sanoa, jos aivoni eivät olisi ylikuormittuneet viikon aikana mayojen historiasta, temppeleistä ja pyramideista.
Juuri nyt minusta oli mielenkiintoisempaa katsella kivien päälle jähmettyneitä leguaaneja.
Kierros kuitenkin jatkui oppaan johdolla.
Kun kierros oppaan kanssa oli tehty, saimme omaa aikaa katsella pyramideja. Minä olin vielä sitä mieltä, että nyt kiivetään pyramidille.
Siitäkin huolimatta, että pyramidin edessä oli varoituskyltti, jossa kerrottiin, että kiipeäminen olisi vaarallista.
Äidillä oli kiipeämis-kiintiö täynnä, joten hän sanoi: "Nyt voit Ape kiivetä ihan itseksesi."
No niin minä poika lähdin kiipeämään. Ensin yksi porras, sitten toinen.
Portaita oli kuitenkin liikaa ja aurinko porotti kuumasti taivaalta.
Matka jatkuu seuraavassa numerossa, jossa menemme syömään maasta kaivettua ruokaa.
P.S. Muita matkakertomuksia voi lukea klikkaamalla tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti