Ennen lomani alkua ajattelin, että ostan kaikilla taskurahoillani kimchiä. No näin ei kuitenkaan käynyt, sillä tämä hapankaali ei päässyt lempiruokieni listalle ainakaan lisukkeena. Eihän se pahaa ollut, mutta ei myöskään kovin herkullista minun mielestä.
Kimchi on korealaista hapankaalia, jossa on mausteena valkosipulia, chiliä, inkivääriä, kalakastiketta, suolaa ja sokeria. Tätä kaalia tarjotaan melkein jokaisella aterialla lisukkeena.
Lisäksi kimchiä käytetään eri ruokien valmistuksessa. Kimchikeittoa en ehtinyt matkallani syömään, mutta uskon, että se olisi maistunut minulle paremmin kuin kylmä lisuke.
Mutta mitä kaikkea Soulissa on syötävää? No vaikka mitä ja ihan mitä vaan! Tässä miljoonakaupungissa et jää nälkäiseksi.
Ruokapaikkoja on monenlaisia ja hintaisia. Paikallisilla markkinoilla syöt vatsasi täyteen kolmella eurolla, mutta paremmissa ravintoloissa lasku saattaa olla yhtä paljon kuin Suomessa, varsinkin jos haluat syödä liharuokia.
Ensimmäisenä iltana söimme paikallisessa ravintolassa, joka oli lähellä hotelliamme. Otimme liharuokaa ja äiti otti pullon olutta. Lisukkeita tuli pöytään jos jonkinlaista. Lasku oli 24 000 wonia elin vähän alle 20 euroa. Yhden ison oluen hinta oli 4 000 wonia eli noin 3,30 euroa.
Huomaathan, että jutussa olevat hinnat on yhdelle henkilölle, sillä enhän minä pieni pehmolelu juuri mitään syö.
Jouluaattona ostoskeskuksessa ollessa kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa.
Söimme sashimia ja sushia. Ruokailulle tuli hintaa 30 000 wonia elin noin 24 euroa. Hintataso oli siis Suomen hinnoissa. Tämä oli matkamme kallein ateria.
Katuruokaa oli tarjolla monessa paikassa ja vartaat näyttivät herkullisilta.
Juna-asemalta (Seoul Station) löytyi Food Court, josta sai ruokaa jos jonkinlaista kohtuulliseen hintaan.
Lihakeitto maksoi 8 000 wonia noin 6,5 euroa.
Eräänä iltana en millään jaksanut mennä ravintolaan syömään. Yritin aikani etsiä jotain paikallista ruokapaikkaa, mistä olisin voinut napata ruokaa mukaan. Yhtään sopivaa paikkaa ei tullut kuitenkaan vastaan.
Päädyin hotellin kadulla olevaan ranskalaiseen kahvilaan, josta nappasin iltapalaa mukaan. No ei tämäkään hullumpi vaihtoehto ollut.
Ostimme täytettyjä leipiä ja palan suklaakakkua. Hintaa ostoksille tuli 12 euroa.
Onneksi huoneessamme oli jääkaappi, sillä leipiä riitti vielä seuraavaksi päiväksi.
Kaupungista löytyy myös kansainvälisiä pikaruokaketjuja vaikka millä mitalla, mm. Burger King, McDonalds, KFC, Taco Bell.
Starbucks kahviloita tuntui olevan myös keskustan kaikilla kaduilla.
Gwangjangin markkinoiden ruokakokemus oli mieleenpainuvin. Söin ruokatorilla hyvän lounaan, joka maksoi vähän päälle kolme euroa.
Ruuaksi sain kimbapia ja tteokbokkia, joka on korealaista pikaruokaa. Tteokbokki valmistetaan mm. viipaloiduista riisikakuista, kalakakuista, sipulista, kananmunasta ja mausteisesta kastikkeesta, jossa on chilitahnaa, soijaa, sokeria ja valkosipulia.
Kimbap näyttää ihan japanilaiselta makirullalta, mutta maistuu aivan erilaiselta kuin maki.
Kimbapia myydään pienissä rasioissa, joita on helppo napata mukaan vaikka välipalaksi. Versioita tästä rullasta on erilaisia, mm. kasviksista tehtyä kimbapia sekä tonnikala- ja lihaversioita. Kimbap maistui mielestäni eri hyvältä.
Näin Etelä-Koreassa niin paljon herkullisen näköisiä ruokia, mutta viikon lomalla en millään ehtinyt maistamaan kaikkea mitä olisin halunnut. Hyvä ruoka ja uudet makuelämykset ovat mielestäni yksi matkailun parhaita puolia. Soulissa sain kokea niin paljon uusia makuelämyksiä, että ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Soulista on tulossa vielä hotelliarvostelu, sitten on aika jatkaa kohti uusia seikkailuja. Näin Etelä-Koreassa niin paljon herkullisen näköisiä ruokia, mutta viikon lomalla en millään ehtinyt maistamaan kaikkea mitä olisin halunnut. Hyvä ruoka ja uudet makuelämykset ovat mielestäni yksi matkailun parhaita puolia. Soulissa sain kokea niin paljon uusia makuelämyksiä, että ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
T. Ape The Bloggaaja
P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti