Saavuimme edellisenä päivänä Liechtensteinista ja seuraavana päivänä matkamme jatkui kohti Genovaa, mutta tänään meillä oli koko päivä aikaa tutkia Milanoa.
Heräsimme aamulla ajoissa ja suuntasimme hotellin aamupalalle. Meillä ei ollut äidin kanssa nälkä, sillä olimme edellisenä ilta syöneet tuhdin kiviuunipizzan. Söimme hieman hedelmiä ja joimme tuoremehua, äiti otti lisäksi kahvia. Kun aamupala oli nautittu, lähdimme kävelemään Corso Garibaldia pitkin kohti kaupungin päänähtävyyksiä.
Matkalla otin pari kuvaa Milanon kaduilta.
Seuraavassa kuvassa olemme saapumassa Milanon keskusaukiolle Piazza del Duomolle.
Siinä se nyt on, Piazza del Duomo ja sen päänähtävyys Milanon tuomiokirkko (Duomo di Milano). Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Galleria Vittorio Emanuele II:sen sisäänkäynti.
Kävimme tuomiokirkon sisällä ja katolla. Jos haluat katsoa lisää kuvia Milanon tuomiokirkosta, klikkaa tästä.
Näin pääsimme sisään Galleria Vittorio Emanuele II:seen, joka on nelikerroksinen katettu kauppakäytävä. Sisällä oli kalliita muotiliikkeitä, joten meidän ei tarvinnut tehdä ostoksia siellä.
Kuljimme kaupungin katuja ja näimme hienon patsaan sekä paljon kalliita merkkivaateliikkeitä.
Kävelimme kauemmaksi Duomosta, jotta löytäisimme edullisemman terassin johon istuisimme. Sopivaa terassia ei kuitenkaan tullut vastaan ja jouduimme lopuksi menemään ravintolaan, joka oli vilkkaalla ostoskadulla. No hinta oli myös sen mukainen, äidin pieni olut maksoi 7 euroa ja kivennäisvesi 3 euroa.
Ravintolan terassilla tuntui olevan tiukka kuri. Kun asiakkaat kävivät ostamassa sisältä jäätelöä, eikä jäätelö ollut annos, ei pöydissä saanut istua. Tarjoilija hätisteli useamman jäätelöä syövän asiakkaan pois terassilta.
Hetken levättyä jatkoimme kaupunkikierrosta. Suuntasimme kohti linnaa, joka oli merkitty karttaan. Matkalla näimme katusoittajan, joka soitti uskomattoman hienosti pelkillä pulloilla.
Saavuimme suurelle linnalle (Castello Sforzesco).
Päivä oli kuuma, joten emme jaksaneet viettää linnan pihalla kauan aikaa. Linnan kokoelmista olisi löytynyt maalaus- ja veistotaidetta, mutta oli niin kaunis sää, että jatkoimme matkaa ulkosalla.
Linnan takaa löytyi suuri puisto (Parco Sempione). Paikalliset olivat puistossa piknikillä ja ottamassa aurinkoa.
Puiston kulmalta suntasimme takasin Corso Garibaldille, jossa hotellimme sijaitsi.
Corso Garibaldille päästyämme istuimme hetken terassilla. Nyt alkoi olla jo aika kuumat oltavat. Palasimme hotellille hetkeksi huilaamaan ihanan viileään ilmastoituun huoneeseen.
Kun kello tuli seitsemän, lähdimme syömään. Olimme päättäneet mennä siihen ravintolaan, josta haimme edellisenä iltana pizzat.
Kun pääsimme ravintolaan sisään, tarjoilija ilmoitti, että ravintola avattaisiin vasta puolen tunnin päästä. Ovessa kyllä luki, että ravintola on avoinna klo 19:15 alkaen, mutta ei kai aukioloaikojen tarvitse olla niin tarkkoja. ;)
Poistuimme ravintolasta ja menimme viettämään aikaa läheiseen vaateliikkeeseen, hinnat olivat Milanon hintatasoon nähden edulliset, mutta ei äiti mitään vaatteita sieltä kuitenkaan löytänyt. Onneksi minun ei tarvitse mitään vaatteita ostella.
Palasimme ravintolaan puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä. Ravintolassa oli jo täysi kuhina päällä ja se näytti olevan myös paikallisten suosiossa, joka on aina hyvä merkki.
Äiti otti listalta pizzan nimeltä Baguette ja äidin kaveri jonkun kiviuunipizzan, johon tuli aurajuustoa.
Ensin tuli pöytään äidin kaverin pizza ja äiti jäi odottelemaan omaansa. Hetken päästä tarjoilija oli tuomassa annosta, joka ei näyttänyt pizzalta. Annos näytti taikinamöntiltä, jossa oli jotain sisällä. Äiti mietti hetken, että olikohan tapahtunut joku virhe. Tarjoilija sanoi kuitenkin "Baguette". Juuri kun äiti oli nostamassa kättään ylös, tuli toinen tarjoilija, pyöritteli päätään, nappasi annoksen pois ja kiikutti sen keittiöön. No niin, se oli väärä annos, mietti äiti.
Tarjoilija palasi kuitenkin hetken päästä annoksen kanssa pöytään. Oh hoh! Äidin silmät menivät ihan selälleen ja niin minunkin. Näin hienoa "pizzaa" en ollut ennen nähnyt!
Sisällä oli buffalomozzarellaa, päällä ilmakuivattua kinkkua, rukolaa ja juustoa. Ja mikä maku, ai, ai, ai.
Pizzojen hinnat tässä ravintolassa olivat 7-12 euron väliltä, yllä oleva annos maksoi 12 euroa.
Jos haluat käydä tässä ravintolassa, löydät sen Corso Garibaldilta, lähin poikkikatu on Via Palermo. Ravintolan nimi oli Malastrana Rossa.
Ravintolasta lähdimme vielä iltakävelylle. Halusimme mennä katsomaan miltä Duomo näyttäisi iltavalaistuksessa. Lisäksi äiti muisti, että emme olleet nähneet kuuluisaa härkää, joka on Galleria Vittorio Emanuele II:sen lattian marmorissa.
Kaupungilla näimme raitiovaunun, jossa oli juhlat menossa. Kun äiti otti valokuvaa, joku setä alkoi vilkuttamaan sieltä äidille. Äiti vilkutti takaisin ja setä näytti peukkua.
Saavuimme Galleria Vittorio Emanuele II:seen ja yritimme tarkkailla lattiaa, jotta löytäisimme härän.
No nyt se vihdoin löytyi, siinä se kuuluisa härkä on. Nyt en uskalla antaa tarkkoja ohjeita, mutta ilmeisesti seuraavasti pitäisi toimia, jos haluaa karkottaa pahat henget. Oikean jalan kantapää pitää laittaa härän sukukalleuksien päälle ja sitten pyöriä kolme kertaa ympäri oikealle. Aika ihmeellinen juttu minun mielestäni.
Vietimme vielä hetken katsellen Duomoa, sitten itikat päättivät tehdä taas täsmäiskuja jalkoihimme, joten palasimme takaisin hotellille.
Milanosta löytyy myös Leonardo da Vincin taulu "Viimeinen ehtoollinen", mutta olimme lukeneet etukäteen netistä, että taulua pääsee ihastelemaan vain kalliin kaupunkikierroksen yhteydessä, joten taulu jäi meiltä näkemättä.
Seuraavassa bloggauksessa hotelliarvostelu Milanosta ja sitten matka jatkuu kohti Genovaan.
T. Ape
P.S. Muita matkakertomuksia löydät klikkaamalla tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti