Päivä Liechtensteinissa

Liechtenstein on pieni ruhtinaskunta Sveitsin ja Itävallan välissä. Maa on Euroopan neljänneksi pienin ja kuudenneksi pienin maa koko maailmassa. 

Saavuimme bussilla Triesenbergiin ja hotellin edustalta piti ottaa heti pari maisemakuvaa.   

Bussipysäkki oli hotellin edessä ja vieressä oli kauppa sekä posti. Hotellin sijainti oli siis erittäin hyvä. 

Kirjauduimme hotelliin ja teimme samalla pöytävarauksen hotellin ravintolaan illalliselle. Olimme etukäteen lukeneet netistä, että ravintolassa (Alpenhotel-Restaurant Kulm) on hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa maan hintatasoon nähden. 

Huonevaraukseen olimme laittaneet pyynnön, että saisimme huoneen kauniilla näkymällä, vaikka varaukseemme hintaan ei kuulunut näkymää laaksoon. 

Saimme avaimen ja lähdimme etsimään huonetta. Minua hieman jännitti, että millainen huone olisi.

Löysimme huoneen oven, suunta näytti lupaavalta. Avasimme oven ja taisimme sanoa kaikki yhteen ääneen "oho". Huone oli tilava ja siellä oli kolme sänkyä. Vihdoin minäkin saisin oman sängyn! Mutta mikä parasta, ikkunoista avautui kaunis maisema laaksoon. Ja oi, oi, meillä oli myös oma parveke.

Ryntäsin heti parvekkeelle ihailemaan maisemia.

Voi kuinka kauniit maisemat parvekkeelta avautui. 

Alhaalla virtasi Rein ja taustalla näkyivät Alpit.

Maisema oli kaunis, vaikka sää oli pilvinen. Kuinkahan kauniita maisemat ovat pilvettömällä säällä, kun Alpit näkyvät paremmin. 

Kylpyhuoneesta löysin sammakon. Yritin kovasti jutella sille, mutta se ei vastannut mitään. No ehkä se ei ymmärtänyt suomea, vaikka kyllä minä yritin sille vähän englantiakin jutella.

Seuraavaksi ohjelmassa oli tutustumista Liechtensteiniin, mutta busseja kulki sen verran harvakseltaan, että päätimme käydä ensin kaupassa, joka sijaitsi ihan hotellin vieressä. Äiti ja sen kaveri osti kaupasta illaksi aikuisten juomaa, lisäksi ostettiin pientä naposteltavaa. Viinilasit haettiin lainaksi hotellin ravintolasta.

Nyt oli aika lähteä tutustumaan ympäristöön. Ajoimme ensin bussilla Malbun kylään, jossa kesäisin voi harrastaa patikointia ja talvella laskettelua ja hiihtoa. Katselimme hetken maisemia, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin bussiin. 

Bussi huristeli Vaduziin, joka on maan pääkaupunki. Kaupungin symboli on vuoren rinteellä 120 metrin korkeudessa oleva Vaduzin linna. 

Linnassa asuu edelleen Liechtensteinin ruhtinas, eikä turisteilla ole sinne asiaa. Minä kyllä vähän ihmettelin, että miksi se ruhtinas ei kutsunut minua kylään. 

Kaupunki oli pieni, eikä siellä ollut paljon nähtävää. Kadut olivat hiljaiset, eikä ihmisiä juuri näkynyt. Ainut ruuhkainen paikka oli matkamuistomyymälä, johon koko maan turistit olivat tulleet ostoksille. :)

Löysimme pienoismallin Vaduzin linnasta ja minusta piti tietenkin ottaa kuva linnan edessä. 

Seuraavaksi tuli vastaan hurjan hienoja hevospatsaita. Pronssiset hevoset ovat Nag Arnoldin luomuksia ja ne sijaitsevat kaupungintalon edustalla.

Kaupungilla tassutellessa näin myös hauskan näköisiä sammakoita, ankkoja ja koiria. 

Kaupunki oli nähty muutamassa tunnissa. Palasimme bussilla takaisin hotellille Triesenbergiin. 

Illalla menimme hotellin ravintolaan syömään illallista. Maisemat olivat kauniit, mutta ruoka olisi voinut olla hieman parempaa. Ihan perushyvää ruokaa saatiin kuitenkin ja vatsat täyteen. 

Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Milanoa. Siitä sitten seuraavassa postauksessa, klikkaa tästä. 

T. Ape 

P.S. Muita matkakertomuksia voi lukea täältä.