Nizza ja Pink Parade

Nyt oli käsillä Euroopan matkamme viimeinen päivä. Lentomme lähtisi aamulla aikaisin kohti Suomea. 

Aamupäivän vietimme Monacossa ja illan Nizzassa. Monacon reissun jälkeen oli ohjelmassa hetki huilausta ja tassujen lepuutusta huoneessa, sitten oli aika lähteä kaupungille. 

Hotellimme viereinen katu oli saanut sillä aikaan uuden värityksen. 

Kadulla oli esiintymislava, vaaleanpunaisia ilmapalloja ja sateenkaarilippuja. Asia selvä, illalla olisi Pride-juhlat. Äidin kaveri sanoi, että toivottavasti juhlat ovat vasta ylihuomenna, sillä meidän piti herätä aikaisin lennolle. Äiti hymyili ja sanoi, "tuskinpa", sillä kadulla oli ilmapalloja. 

Matka jatkui kohti Masénnan aukiota. 

Olimme kävelleet Monacon kuumuudessa aamupäivän, joten ilmastoitu sisätila tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Löysimme Masénnan aukion läheltä irlantilaisen pubin, jossa oli happy hour eli edullista juomaa tiedossa. Sinne siis.

Istuimme ilmastoituun pubiin ja äidin kaveri meni hakemaan meille tiskiltä juotavaa. Kun hän yritti maksaa luottokortilla, ei se onnistunut. Luottokortilla pystyi maksamaan vain yli 15 euron ostokset. Meiltä löytyi onneksi sen verran käteistä, että saimme laskun maksettua. Joimme juomat ja sitten oli lähdettävä etsimään automaattia. 

Löysimme automaatin Masénnan aukiolta, mutta emme saaneet nostettua rahaa pankkikortilla. Kaikki toimi niin kuin pitikin, laitettiin pin-koodi, näppäiltiin summa ja painettiin enter, mutta mitään rahaa ei tullut. 

Yritimme etsiä toista automaattia, mutta sellaista ei ollut näköpiirissä. Sen sijaan kadulta alkoi kuulua rytmikästä musiikkia. Pink Parade-kulkue oli liikkeellä.

Jäimme kadun laitaan katsomaan kulkuetta. 

Kun paraatikulkue oli mennyt ohi, palasimme samalle automaatille kokeilemaan, jos saisimme rahaa luottokortilla. Nyt saimme käteistä. 

Olimme juuri palaamassa pubiin, mutta aukiolla tapahtui. Kahdelle tädille oli tullut jotain sanaharkkaa. Äiti sanoi, että ne on setiä, mutta kyllä minun mielestäni ne oli tätejä. Äidillä taitaa alkaa ikänäkö painaa. 

Sitten se toinen täti tyrkkäsi toisen tädin suihkulähteeseen. Voi kauhistus. 

No onneksi siinä ei käynyt kuinkaan. Jatkoimme matkaa takaisin irlantilaiseen pubiin. 

Kun palasimme hotellille, oli katu täyttynyt juhlatuulella olevista ihmisistä. 

Istuimme sille ainoalle terassille, jossa oli pöytä vapaana ja tilasimme ruokaa sekä juomaa. 

Tällä kertaa emme saaneet herkullista ruokaa, oikeastaan päinvastoin. En tiedä johtuiko ruuan laatu ravintolasta vai siitä, että asiakkaita oli niin paljon, ettei keittiö ehtinyt panostamaan annoksiin. 

Ruoka ei ollut hyvää, mutta juomassa ei ollut mitään valittamista. Illasta tuli kuitenkin mukava, koska viereisessä pöydässä istui kaksi kivaa saksalaista miestä. Juttelimme heidän kanssaan pitkän aikaa matkailusta.  

Lomamme viimeinen ilta oli tullut päätökseen. 

Vielä viimeinen vilkaisu hotellihuoneen ikkunasta ja sitten oli aika käydä nukkumaan. Katu hiljeni onneksi kello kahdentoista aikaan. 

Tähän päättyi heinäkuun 2014 Euroopan reissumme. Aamulla lensimme takaisin Suomeen. Minulla olikin jo vähän ikävä Ottoa.

T. Ape

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea täältä. Jos et vielä tiedä kuka minä olen, niin klikkaa tästä.