Liechtensteinista Milanoon

Emme keksineet matkaa suunnitellessa miten olisimme päässeet kätevästi Liechtensteinista Milanoon, koska meillä ei ollut autoa käytettävissä. 

Oli siis tehtävä uusi suunnitelma. Meidän olisi palattava takaisin Zürichiin ja sieltä menisimme junalla Milanoon. 

Äiti heräsi aamulla aikaisin, koska hän ajatteli saavansa hienoja kuvia Alpeista, sillä säätiedotus oli luvannut aurinkoista keliä. No säätiedotuksiin ei voi aina luottaa, maisema oli aivan pilvien peitossa.

Myöhemmin aamulla äiti sai vähän paremman kuvan, mutta upeat kuvat Alpeista jäi ottamatta. No aina ei voi voittaa.  

Söimme hotellilla aamiaisen ja lähdimme matkaan. Bussi Triesenbergistä lähti kello 11 aikaan kohti Sargansin rautatieasemaa.  

Ostimme liput Sargansiin ensimmäisestä bussista. Kuski opasti meitä ystävällisesti, että meidän pitää vaihtaa bussia pysäkillä "Au". Äidin kaveri kuuli sen väärin ja sanoi "yes down", sillä olimme menossa mäkeä alas Triesenbergistä Vaduziin. 

Matkalla mietimme ehdimmekö seuraavaan bussiin, sillä vaihtoaikaa ei juuri ollut. No olisihan sieltä tullut toinenkin bussi, mutta olisimme joutuneet odottelemaan jonkin aikaa. Onneksi aamu oli hiljainen ja kuskimme ajoi hyvää vauhtia. Kun pääsimme vaihtopysäkille, näimme jo bussin tulevan. Meidän piti ottaa juoksuaskelia, jotta ehdimme seuraavaan bussiin. 

No niin, nyt oli taas kaikki hyvin, olimme toisessa bussissa menossa kohti Sargansin asemaa. 

Sargansin asemalta ostimme junaliput Zürichiin hintaan 31 euroa per henkilö. Sargansista Zürichiin menee useampi juna päivässä, joten kauan meidän ei tarvinnut odotella junan saapumista. 

Kun saavuimme Zürichin rautatieasemalle, oli Milanon junan lähtöön vielä pari tuntia. Lähdimme etsimään laukuille säilytyslokeroita, mutta kun löysimme ne, niin tulimme toisiin aatoksiin. Säilytyslokeron hinta oli kuusi euroa! No meillä oli pelkät käsimatkatavarat mukana ja niissä rullat alla, joten laukut kulkivat kätevästi mukana. 

Ennen junan lähtöä söimme asemalla kebabrullat, jonka jälkeen matkamme jatkui kohti Milanoa. 

Junamatkalla Zürichistä Milanoon näimme koko reissun hienoimmat maisemat. 

Illan tulleen saavuimme Milanon rautatieasemalle. Sitten taksi alle ja hotellille. 

Vihdoin perillä Milanossa! Kello oli illalla kahdeksan ja olimme lähteneet Liechtensteinista aamupäivällä yhdentoista aikaa. Tämän päivän matkamme oli kestänyt yhdeksän tuntia ja olin aivan rättiväsynyt. 

Minä jäin hotellille lepäämään ja äiti lähti kaverinsa kanssa tutkimaan ympäristöä. 

Oli lämmin kesäilta ja he istuivat terassille juomaan iltaoluet. Hetken päästä tuli itikka, sitten tuli toinen itkka ja sen jälkeen taisi tulla koko suku paikalle. Nyt oli kaukana nautinto lämpimästä kesäillasta ja kylmästä oluesta. 

He yrittivät huitoa itikoita, mutta siitä ei ollut mitään apua. Äiti sanoi tarjoilijalle, että he käyvät istumaan kadun laitaan, koska pöydän ympärillä oli niin paljon itikoita. 

Kadun laidassa istuminen ei tuonut apua asiaa ja äiti alkoi miettiä, että olisiko ravintolassa sisällä paikkoja. Kun äiti lähti katsomaan sisätiloja, tuli tarjoilija vastaan hyttyskarkotteen kanssa. 

Tarjoilija sytytti karkotteen ja laittoi sen terassin pöydän alle. No nyt pöydässä pystyi taas istumaan. Itikat olivat kuitenkin ehtineet tehdä jo sen verran tuhojaan, ettei kutinasta tullut loppua. 

He palasivat takasin hotellille. Ensin otettiin allergialääkettä, sitten pestiin jalat ja äiti laittoi vielä kortisonia. Itikat olivat olleet niin äkäisiä, että ne olivat pistäneet äitiä reiteen caprien läpi. 

Olimme viimeksi syöneet Zürichin asemalla kebabit kolmen aikaan päivällä, joten meillä alkoi olla nälkä. 

Samalta kadulta löytyi onneksi ravintola, jossa paistettiin kiviuunipizzoja. Kello oli jo niin paljon, että päätimme ottaa pizzat mukaan. Listalta valittiin pizzat nimeltään Vizietto, jossa oli tomaattia, mozzarellaa, makkaraa ja pekonia. 

Äiti sanoi pizzan nimen tarjoilijalle ja tarjoilija vastasi "Vegerariano". Ei, ei, eihän me mitään kasvispizzaa haluttu. Äiti toisti pizzan nimen uudelleen ja tarjoilija kirjoitti nimen oikein muistioon.

Jonkin ajan kuluttua tarjoilija viittoi meitä luokseen. Pizzat olivat jo laatikossa, mutta kun saavuimme hänen luokseen, avasi hän laatikon ja näytti meille pizzaa. No siellähän oli tietenkin kavispizza. 

Äiti sanoi tarjoilijalle englanniksi, että ei me näitä tilattu. Tarjoilija puhui äidille italiaa, mutta emmehän me siitä mitään ymmärtäneet. Äiti jatkoi tilanteen selvittämistä ja lopuksi päästiin yhteisymmärrykseen, kun tarjoilija sanoi "error, error". Menimme takaisin pöytään odottamaan, että uudet pizzat valmistuisivat.

Vihdoin pizzat olivat valmiit. Nappasimme ne mukaan ja palasimme hotellille. Aamulla lähdimme katsomaan Milanon nähtävyyksiä. Matka jatkuu seuraavassa postauksessa, klikkaa tästä. 

T. Ape

P.S. Muita matkakertomuksia voi lukea täältä.