Saavuimme Barcelonan kentälle noin kaksi tuntia myöhässä.
Bussi Andorraan, johon olimme ostaneet liput, oli mennyt jo menojaan. Onneksi tänään lähtisi vielä yksi bussi kello 20:00. Meidän
piti vain selvittää mistä bussi lähtisi ja pitäisikö meidän ostaa uudet liput.
Liput olimme ostaneet netistä yhtiöltä nimeltään DirectBus.
Yhdensuuntainen lippu maksoi Barcelonan lentokentältä Andorran pääkaupunkiin
Andorra la Vellaan 33,50 € henkilöltä. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään,
koska matkustan äidin laukussa.
Yritimme katsella lentokentällä pistettä, jossa lippuja
myyntäisiin. Löysimme yhden pisteen, jossa luki DirectBus, mutta se ei ollut
oikea tiski. Virkailija neuvoi meitä, että meidän piti jatkaa vaan
matkaa löytääksemme pysäkin, josta bussi lähtisi Andorraan.
Jatkoimme matkaa, mutta emme löytäneet oikeaa bussipysäkkiä.
Löysimme oikean terminaalin osion ja pysäkkejä, mutta missään ei lukenut
selkeästi mistä bussi lähtisi tai sitten emme vaan huomanneet opasteita.
Bussipysäkkejä oli useampi, joten päätimme palata takaisin sisään terminaaliin
ja kysyä lähtöpaikkaa neuvonnasta.
Neuvonnasta täti kertoi, että meidän pitää jatkaa eteenpäin
ja kääntyä sen jälkeen oikealle ulos. Bussi lähtisi suuren seinämaalauksen
edestä. Löysimme seinämaalauksen, jonka jälkeen palasimme takaisin
lentoasemalle.
Kun bussin lähtöön oli aikaa 15 minuuttia, menimme seisomaan
suuren seinämaalauksen eteen. Mutta oikeaa bussia ei näkynyt. Hetken kuluttua kauempana näkyi tulevan bussi, joka oli
hieman muita hienompi ja näytti pitkänmatkanbussilta. Äiti sanoi: Onkohan tuo
se bussi?
Bussi ei ajanut kuitenkaan seinämaalauksen eteen vaan jäi
kauemmaksi toisen bussin taakse, emme nähneet mitä bussissa luki.
Odotimme vielä hetken. Kun bussia ei kuulunut, niin äiti
päätti mennä katsomaan mitä kauempana olevassa bussissa luki. Jäimme odottamaan
laukkujen kanssa toiselle pysäkille. Äiti käveli puoleen matkaan, jonka jälkeen hän kääntyi
meihin päin ja alkoi viittomaan ”tulkaa tänne”.
Kun saavuimme bussille, äiti kävi jo neuvottelua bussikuskin
kanssa siitä, että päästäänkö kyytiin meidän lipuilla vain pitääkö ostaa uudet liput.
No eihän siitä neuvottelusta mitään tullut, kun toinen puhuu englantia ja
toinen espanjaa.
Kuski sanoi, että ensin on yksi pysäkki ja sitten jatkamme
Andorraan. Hän otti meidän laukut ja me menimme istumaan bussiin, mitään
rahastusta ei ainakaan vielä tapahtunut.
Bussi lähti liikkeelle. Huokasin
hieman helpotuksesta, koska olimme löytäneet oikean bussin. Jonkin ajan
kuluttua saavuimme Barcelonaan, jossa auringosta ei näkynyt pilkahdustakaan.
Olimme tyytyväisiä, ettei meidän tarvinnut jäädä Barcelonaan, vaan jatkaisimme matkaa Andorraan. Toisaalta meillä oli vielä kolme tuntia bussissa istumista, joten päivästä tulisi aika raskas. Onneksi bussi oli tasokas, siinä oli hyvät istuimet, turvavyöt, wc ja wifi, jota emme kyllä saaneet toimimaan. Maisemia näimme vain alkumatkasta, koska pian tuli pimeää.
Barcelonan bussiasemalla ihmisiä poistui bussista ja toisia
ihmisiä tuli sisään. Meillä ei ollut vieläkään selvillä, että pitäisikö meidän
ostaa uudet liput. Kuski poistui bussista.
Kun bussi oli tarkoitus lähteä, laski kuljettaja
matkustajat. Äiti sanoi, että me ollaan ylimääräiset varmaan. Hetken kuluttua
kuski tuli pyytämään äidiltä lippuja, sanoi jotain ja poistui paikalta. Äiti
pähkäili, että olisiko pitänyt mennä kuskin mukaan.
Kuljettaja palasi bussiin ja ojensi meille uudet
liput ja mitään ei tarvinnut maksaa. Olimme tyytyväisiä, vaikka bussi lähti
vähän myöhässä kohti Andorraa. No se myöhästyminen johtui varmaan meistä.
Bussimatka oli hieman yksitoikkoinen ja väsymys alkoi painaa.
Katselimme matkalla kylttejä, joista saimme tietää, paljonko vielä matkaa olisi
perille. Äidin kaveri sanoi, että emme olisi perillä aikataulun mukaisesti.
Aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt olla perillä illalla
puoli kahdentoista maissa, mutta olimme bussissa vielä kymmentä vaille
kaksitoista.
Hotelliin olisi pitänyt kirjautua kello kahteentoista
mennessä, joten äidin piti soittaa hotellille, että olimme myöhässä. Hotellilla
vastasi mukavan kuuloinen mies, joka sanoi: ”Älä huolehdi, odotan kyllä
teitä”.
Andorra la Vellan bussiasemalle päästyä olimme tyytyväisiä
nähdessä viereisellä kadulla kaksi taksia. Suuntasimme taksin luokse, koska
meillä ei ollut mitään havaintoa siitä, mihin suuntaan lähtisimme.
Taksi vei meidät hotellille edulliseen hintaan, joka taisi
olla 5-7 euron välillä. Astuimme hotellin ovesta sisään. Olimme vihdoin
perillä!
Matka jatkuu seuraavassa bloggauksessa, klikkaa tästä.
T. Ape


Kommentit
Lähetä kommentti