Saavuimme Andorra la Vellan hotellille illalla kello
kahdentoista jälkeen. Respassa odotti meitä iäkkäämpi herrasmies, joka
ystävällisesti otti meidät vastaan, vaikka hotelliin kirjautuminen oli kello
kahteentoista saakka.
Hän pyysi passeja ja äiti ojensi kaksi passia tuolle
miehelle. Ei, ei ole minulla mitään passia, ne passit olivat äidin ja sen
kaverin.
Respassa oleva mies tutki hetken passeja, katsoi äidin
kaveria ja sanoi: ”Tämä ei ole sinun passi, tässä kuvassahan on sinun poikasi”.
Meitä kaikkia nauratti. Setä taisi olla huumorimiehiä ja me olimme aika
väsyksissä. Onneksi se setä ei kommentoinut äidin passikuvaa, siinä olisi voinut hymy hyytyä ;)
Saimme huoneen avaimen ja minä pääsin vihdoin lepäämään.
Äiti ja sen kaveri lähti vielä etsimään ruokapaikkaa.
Hetken kävelyn jälkeen he löysivät Salvador Dalin hienon
teoksen. Dali oli vähän sellainen erikoinen taiteilija ja minun äitini pitää
hänen teoksistaan kovasti. No onhan se minun äitikin vähän erikoinen.
Kun teos oli kuvattu, jatkoivat he matkaa.
Avoinna olevaa ruokapaikkaa ei löytynyt. Yhdessä ravintolassa oli ovet avoinna, sisällä kuitenkin ilmoitettiin paikan olevan suljettu. Vastaan tuli ihmisiä, mutta he taisivat tulla juuri suljetuista paikoista. Osa ihmisistä puhui hieman kovempaa, jolloin joku joukosta sanoi ”hysss”. Tämä toistui vielä toisen kerran, kun toinen ihmisryhmä tuli meitä vastaan. Onkohan niin, että Andorrassa pitää olla hiiren hiljaa kello kahdentoista jälkeen?
Avoinna olevaa ruokapaikkaa ei löytynyt. Yhdessä ravintolassa oli ovet avoinna, sisällä kuitenkin ilmoitettiin paikan olevan suljettu. Vastaan tuli ihmisiä, mutta he taisivat tulla juuri suljetuista paikoista. Osa ihmisistä puhui hieman kovempaa, jolloin joku joukosta sanoi ”hysss”. Tämä toistui vielä toisen kerran, kun toinen ihmisryhmä tuli meitä vastaan. Onkohan niin, että Andorrassa pitää olla hiiren hiljaa kello kahdentoista jälkeen?
Nyt alkoi olla jo selvää, että ruokapaikkaa ei löytyisi.
Äiti ja sen kaveri päättivät etsiä paikan, josta saisi aikuisten juomat.
Avoimen baarin löytäminen oli myös vaikeaa ja sellaista ei meinannut löytyä
millään. Vihdoin yhdeltä poikkikadulta löytyi baari, joka oli auki. He kävivät
juomassa yhdet juomat ja palasivat sen jälkeen seurakseni hotellille
nukkumaan, jotta seuraavana päivänä jaksaisimme tutkia Andorra la Vellaa.
Lisää Andorra la Vellasta seuraavassa bloggauksessa, klikkaa tästä.


Kommentit
Lähetä kommentti