Wrocław, Puola 2024 – Ravintola Le Gosse – Aamupala, tartar ja täydellinen filee mignon

Tämä ruoka- ja ravintolamuisto on vuodelta 2024 Puolan Wrocławista. Äiti ja Reissulasse majoittuivat hotellissa Haston Old Town, ja lomalla tehtiin sitä, mitä nykyajan matkailijat tekevät: selattiin TripAdvisoria enemmän kuin karttaa.

Ravintoloita tutkittiin, kuvia zoomailtiin ja arvosteluja analysoitiin kuin salapoliisit. Mutta jokin epäilytti. Monissa ravintoloissa näytti siltä, että ammattivalokuvaajat olivat asialla – annokset hohtivat kuin muotilehden kannessa. Pohdittiin, maistuuko ruoka oikeasti hyvältä vai onko se vain hyvin valaistu.

Hotellin lähin ravintola, Le Gosse, oli myös tarkasteltu. Arvosanat olivat hyvät. Mutta arvioita oli vain kaksi. KAKSI. Se herätti epäluuloja. Onko tämä piilotettu helmi vai täydellisesti naamioitu pettymys?

Loman aikana syötiin kyllä hyvää ruokaa, mutta ei mitään, mikä olisi saanut aikaan dramatiikkaa tai kyyneliä. Kunnes viimeisenä päivänä äiti ja Reissulasse päättivät mennä aamupalalle hotellin vieressä olevaan Le Gosseen. Valinta tehtiin puhtaasti laiskuuden ja järkevyyden yhdistelmällä – ei jaksettu lähteä merta edemmäs kalaan.

Hyvä niin.

Yllätys oli suuri. Tästä ravintolasta jäi yksi matkojen parhaista makumuistoista.

Aamupalalla tutkittiin listaa hartaudella. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa: Le Gosse Breakfast, Fat Breakfast ja Wellness Breakfast. Valinta tuotti vaikeuksia.

Äiti ja Reissulasse tekivät viisaan päätöksen: valitaan eri vaihtoehdot ja jaetaan. Näin saadaan maksimaalinen makukokemus ilman aamupäivän ruokakatumusta.

Kun annokset saapuivat pöytään, ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Pöytään kannettiin kaksi kolmekerroksista tarjotinta – aivan kuin olisi saavuttu englantilaisille teekutsuille.

Tarjottimilta löytyi leipää, leikkeleitä, juustoja, salaattisekoitusta, lohta, avokadoa ja chiasiemenvanukasta marjoilla.

Pannukakkujakin oli tarjolla.

Ja kun he luulivat, että tämä oli jo tässä, pöytään tuotiin vielä jälkiruoaksi jäätelötötteröt. Aamupalalla. Jäätelöä. No – elämässä pitää olla yllätyksiä.

Aamiainen oli niin hyvä, että äiti ja Reissulasse päättivät palata samaan ravintolaan myös illalliselle. Kun löytyy hyvä paikka, siitä pidetään kiinni.

Kun ilta hämärtyi ja oli matkan viimeinen ilta, he suuntasivat takaisin Le Gosseen. Päivän aikana ravintolan ruokalista oli tutkittu nettisivuilta jo valmiiksi, ja päätökset oli tehty ennen kuin menu ehti edes pöytään.

Äiti valitsi alkupalaksi “Beef Tartare with Grilled Cheese Espuma” – koska tartar-pihvit ovat hänen heikkoutensa. Annos sisälsi naudan sisäfileetä, savujuustosta valmistettua espumaa (paksua, kuohkeaa kastiketta), pikkelöityjä vihanneksia kuten suolakurkkuja ja helmisipulia, borodinsky-leipää sekä savuvoita.

Reissulasse valitsi alkupalaksi annoksen nimeltä “Kani Muni”. Tässä kohtaa kohotin kulmiani. Voiko kani munia?

Annoksessa oli tuorejuustoa, shiitake-sieniä, ravunlihaa, tryffelimajoneesia, tobikonmätiä, kananmunaa ja jauhoja. “Kani” tarkoittaa japaniksi rapua, joten mysteeri ratkesi. Kukaan ei ollut pakottanut jänistä biologisiin mahdottomuuksiin.

Pääruoaksi valittiin sama annos: “Filet Mignon in Pepper Sauce with Truffle Puree”.

Eli filee mignon pippurikastikkeessa tryffelipyreen kera.

Maidossa marinoitu naudan sisäfilee, yrteissä marinoituna ja sous vide -menetelmällä kypsennettynä. Lisänä tryffelipyree, joka sisälsi perunaa, maitoa, voita, tryffelitahnaa ja vihreitä herneitä. Lautaselta löytyi myös paahdettuja osterivinokkaita ja kermaa.

Tämä annos pysäytti keskustelun. Hetkeksi pöydässä vallitsi hiljaisuus – se on aina hyvä merkki.

Tätä ravintolaa ja erityisesti annosta Filee Mignon pippurikastikkeessa tryffelipyreen kera on muisteltu monesti jälkeenpäin. Ja kun ruoka jää mieleen vielä kotiin palattuakin, tietää löytäneensä jotain erityistä.

Ainut harmituksen paikka oli se, että ravintolaan mentiin vasta viimeisenä päivänä. Tässä paikassa olisi nimittäin voinut käydä useammankin kerran. 

Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makujen matkassa

Matkareitit ja koosteet