Oli huhtikuu 2015, ja äiti halusi viedä minut WeeGeeseen Espoon Tapiolaan. Aluksi en ollut kovin innoissani museoista, mutta heti kun kuulin, että pääsisin lelumuseoon, kiinnostukseni heräsi.
WeeGee sijaitsee vanhassa painotalossa, ja vuonna 2015 siellä oli viisi erilaista museota: EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoon kaupunginmuseo KAMU, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen Kellomuseo.
Aloitimme EMMAsta. Näyttelyssä oli pop-taidetta ja designia esittelevä Pop Art Design -näyttely. Valitettavasti valokuvia ei saanut ottaa, mutta löysin sieltä teoksen, joka minusta näytti kolikkopussilta täynnä timantteja. Sen oikea nimi oli "Luola saaren rannalla".
EMMA:sta löytyi myös pieniä tipusia.
Paras "taideteos" mielestäni oli fatboy-säkkituoli, jossa köllötin, kun minua vähän uuvutti.
Seuraavaksi oli vuorossa Kellomuseo. Museo oli pieni, eikä kovin jännittävä, mutta yhden hienon kellon bongasin näyttelystä.
WeeGeen pihalla näin myös ufomaisen esineen – olisiko avaruusoliot tulleet museoon? Äiti kertoi minulle, että oli nähnyt samanlaisen ufon joskus lapsena huoltoaseman pihassa matkustaessaan Helsingin ja Lappeenrannan väliä.
Espoon kaupunginmuseo oli melko pieni. Siellä katselin vanhoja pakkauksia. Äiti osoitti yhtä tölkkiä ja kertoi minulle, että sininen lehmä purkissa toi nostalgisia muistoja hänen lapsuudestaan..
Lähtiessä kaupunginmuseosta kävin vielä paijaamassa pientä mammuttia.
Sitten päästiin vihdoin lelumuseoon!
Ensimmäisenä vastaan tuli vanha karusellihevonen.
En uskaltanut ratsastaa, koska museoissa ei saa koskea näyttelyesineisiin. Löysin myös keppihevosia tallistaan.
Leluja löytyi eri vuosikymmeniltä.
Vitriinistä löytyi myös lelu äidin lapsuudesta: ET! Jos et tiedä kuka tai mikä ET on, hän on seuraavassa kuvassa keskellä. Siis tuo ruskea otus.
Yhdeksänkymmentäluvun vitriinistä bongasin Hugo-peikon, teletapin, prätkähiiren ja turtles-kilpikonnia. Seitsemänkymmentäluvun vitriinistä löytyi pupu Tupuna, jonka äiti muisti myös lapsuudestaan.
Museosta löytyi myös leluja 2000-luvulta sekä vanhempia leluja vuosilta 1930–1960.
Seuraavassa kuvassa on lelu vuodelta ... eikun ei, sehän olenkin minä itse.
Seuraavaksi oli Helinä Rautavaaran museon vuoro.
Helinä oli maailmanmatkaaja, keräilijä ja tutkimusmatkailija, joka dokumentoi eri kulttuureja ja uskontoja. Hän teki elämäntyönsä matkaamalla mm. Intiaan, Nepaliin, Brasiliaan, Indonesiaan ja Nigeriaan – aika huisin hurjaa minun mielestäni!
 |
| Kuva Helinä Rautavaaran museon sivuilta. |
Museossa oli hämärä valaistus ja mielenkiintoisia esineitä ympäri maailmaa.
Löysin pöydän, jossa luki "Saa koskea!" – harvinaista museossa.
Esineet olivat välillä mielenkiintoisia ja jännittäviä – ehkä pienelle apinalle jopa hieman pelottavia – ja toisaalta osa niistä tuntui tutuilta Meksikon-matkalta.
Istuin hetken ja mietien, kuinka rohkea nainen Helinä oli ollut matkustaessaan maailman ääriin 1950-luvulla ja sen jälkeen 40 vuoden ajan.
Museoissa ei ollut tylsää lainkaan. Minulla oli oikein mukava päivä äidin kanssa WeeGeessä – taidetta, leluja ja vähän maailmanmatkailun henkeä yhdellä kertaa.
Muuta luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti