Oli heinäkuun 10. päivä vuonna 2023. Tämä oli Äidin ja Reissulassen viimeinen kokonainen päivä Sisiliassa. Seuraavana päivänä edessä olisi paluu Roomaan yhdeksi yöksi, ennen kuin matka jatkuisi takaisin Suomeen.
Matka oli alkanut Lido di Ostiasta, jatkunut Roomaan ja Vatikaaniiin, ja sieltä edelleen Palermoon. Nähtävyyksiä, katuja ja hellettä oli kertynyt jo sen verran, että nyt kaipasi jotain uutta.
Tälle päivälle suunniteltiin siis pieni irtiotto Palermosta.
Reissulasse oli selvittänyt vaihtoehtoja päiväretkelle, ja lopulta kohteeksi valikoitui Cefalù, jonne pääsisi kätevästi junalla. Junia kulki useita päivässä, ja matka-aika oli noin 45–60 minuuttia, riippuen junasta. Minun mielestäni tämä kuulostaa juuri sopivalta retkeltä: tarpeeksi lyhyt, ettei ehdi kyllästyä, mutta tarpeeksi pitkä, että ehtii tuntea lähteneensä johonkin.
Itse pääsin tähän kohteeseen vain mielikuvitusmatkalle äidin tarinoiden ja kuvan kautta, johon äiti yhdisti minut tekoälyn avulla. Taustakuva on kyllä äidin itsensä ottama Cefalùsta.
Aamulla he lähtivät kävelemään kohti Palermon päärautatieasemaa. Perille päästyään liput ostettiin tiskiltä, ja pian juna jo liikkui kohti määränpäätä. Matka sujui rauhallisesti, ja pian he olivat perillä Cefalùn asemalla, josta oli vain lyhyt kävelymatka vanhaankaupunkiin.
Cefalù on pieni mutta historiallisesti merkittävä rannikkokaupunki Pohjois-Sisiliassa, noin 70 kilometriä Palermosta itään. Se sijaitsee Tyrrhenanmerin rannalla, jylhän La Roccan juurella. Maisema on sellainen, jonka tunnistaa heti – meri, vanhat talot ja kallio, joka tuntuu vartioivan koko kaupunkia.
He kulkivat vanhankaupungin kapeita, kivisiä katuja pitkin, katselivat pieniä kauppoja ja aukioita ja näkivät myös Cefalùn katedraalin. Tunnelma oli rauhallinen, hieman erilainen kuin Palermon vilinässä.
Hetken kuluttua he saapuivat hiekkarannalle.
Reissulasse oli varautunut tilanteeseen pakkaamalla mukaan uimahousut ja pyyhkeen, mikä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi. Palermossa rantaa ei ollut tullut vastaan samalla tavalla, joten nyt tilaisuus käytettiin hyväksi.
Rannan toisessa päässä näkyi pitkä kivinen laituri, ja paikalliset pojat hyppivät siitä mereen. Tilanne vaikutti siltä, että tämä oli täysin hyväksytty ja testattu aktiviteetti, joten Reissulasse päätti liittyä mukaan. Äiti jäi rannalle vahtimaan tavaroita ja seuraamaan tilannetta – sekä paikallisten että Reissulassen suorituksia.
Sen jälkeen he palasivat takaisin vanhankaupungin kaduille ja kävelivät hetken, kunnes löysivät rannan läheltä kahvilan. He tilasivat juotavaa ja jäivät istumaan.
Siinä hetkessä ei ollut kiire mihinkään.
Äidin ja Reissulassen kesän 2023 matka Italiassa ja Vatikaanissa päättyi näihin merellisiin maisemiin.
Muuta luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti