Olimme saapuneet päivän päänähtävyyden luokse. Edessämme seisoi valtava Schönbrunn Palace, joka oli aikanaan keisarinna Maria Theresan kesäpalatsi. Maria Teresia muutti tähän palatsiin vuonna 1740, ja siitä tuli yksi Habsburgien suvun tärkeimmistä asuinpaikoista. Palatsissa on yhteensä noin 1 441 huonetta.
Äiti otti minusta heti turistikuvan palatsin edessä, sillä juuri näiltä seuduilta minä olen kotoisin. Pihalla tuuli niin kovaa, että tassuni meinasi lähteä melkein lentoon.
Sitten piti tietenkin ottaa vielä toinen kuva suihkulähteen edessä. Takana oikealla olevassa rakennuksessa näkyi sisäänkäynti palatsiin.
Seuraavaksi suuntasimme rakennukseen, jossa myytiin pääsylippuja. Emme kuitenkaan tienneet etukäteen, että lippuvaihtoehtoja olisi niin monta. Esitteestä löytyivät vaihtoehdot Imperial Tour, Grand Tour, Classic Pass, Gold Pass ja Sissi Ticket. Äiti jäi miettimään hetkeksi, mikä niistä olisi meille sopivin.
Lopulta äiti päätyi ostamaan Classic Pass -lipun, joka maksoi 21 euroa. Lippuun kuului laajempi kierros palatsin huoneissa, pääsy yksityiseen puutarhaan, käynti panoraamaterassilla sekä mahdollisuus tutustua eksoottisiin kasveihin. Näin jälkiviisaana halvin vaihtoehto olisi ehkä riittänyt meille aivan hyvin.
Kun liput olivat taskussa, suuntasimme kohti sisäänkäyntiä. Pian huomasimme, että emme olleet ainoita, jotka halusivat nähdä palatsin sisältä.
Jonottaminen ei ole todellakaan äidin ja minun lempipuuhaa, mutta ei auttanut muu kuin liittyä jonon jatkoksi. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua pääsimme sisään palatsiin. Saimme mukaamme laitteen, joka kertoi aina huoneen kohdalla, missä palatsin osassa olimme.
Palatsin sisällä ei saanut ottaa kuvia. Ymmärrän kyllä, miksi salaman käyttö on kielletty, mutta ihmettelin silti miksi kuvaaminen oli kokonaan kielletty. Ehkä ihmiset jäisivät muuten liian pitkäksi aikaa kuvaamaan jokaista huonetta.
Äiti nappasi kuitenkin nopeasti yhden kuvan kuuluisasta Peilisalista blogiani varten. Toivotaan vain, ettei äiti joudu sen takia vankilaan.
Kiertelimme palatsin saleja ja huoneita lähes tunnin ajan. Näimme esimerkiksi biljardihuoneen, jossa vieraat saattoivat odottaa ennen kuin pääsivät keisari Franz Josephin puheille. Näimme myös huoneen, jossa nuori Wolfgang Amadeus Mozart piti ensimmäisen konserttinsa. Lisäksi kierroksella kerrottiin huoneesta, jossa Napoleon Bonaparte oli aikanaan yöpynyt.
Kierroksen jälkeen palasimme palatsin pihalle ja kiersimme rakennuksen toiselle puolelle sisäpihalle.
Siellä odotti valtava takapiha ja puutarha.
Ohohoh ja huisia, sanon minä. Puutarha oli niin suuri, että siellä riittäisi puutarhurilla varmasti töitä aamusta iltaan. Parasta oli se, että palatsin takapihaan pääsee ilmaiseksi, vaikka ei ostaisikaan lippua palatsin sisälle.
Kävelimme puutarhan perälle asti, missä oli suuri suihkulähde.
Matkalla ohitimme myös portin, joka johti Tiergarten Schönbrunn -eläintarhaan. Sieltä minä olen kuulemma alun perin kotoisin, mutta emme menneet sisään. Eihän sitä tiedä, jos joku olisi yrittänyt sulkea minutkin takaisin häkkiin tai eläintarhan kauppaan.
Hetken päästä eräs pariskunta pysähtyi katsomaan minua. Nainen sanoi miehelleen: “Voi kuinka suloinen ja hauskannäköinen hän on.” Minä luulen, että hän tarkoitti minua, eikä äitiäni.
Kuvausten jälkeen lähdimme kiipeämään mäkeä ylös. Mäen päältä löytyi kaunis rakennus nimeltä Gloriette.
Meidän lippumme oikeutti käymään myös rakennuksen katolla olevalla näköalatasanteella. Ensin minusta otettiin kuva ennen kuin menimme ylös.
Ja sitten toinen kuva näköalatasanteella.
Rehellisesti sanottuna näköala näytti melko samalta, kuin äsken alempana pihalla, joten näköalatasanne ei ole mielestäni aivan välttämätön käyntikohde.
Olimme varanneet tähän nähtävyyteen kolme tuntia aikaa, ja kun äiti vilkaisi kelloa, olimme olleet palatsilla jo yli kaksi tuntia. Äidin pääsylippu oikeutti vielä yksityiseen puutarhaan ja eksoottisten kasvien kasvihuoneeseen.
Lähdimme kiirehtimään mäkeä alas ja etsimään yksityistä puutarhaa. Puisto oli valtava, ja hetken aikaa näytti siltä, ettemme löydä sisäänkäyntiä ollenkaan. Minä aloin jo ihan huolestumaan.
Onneksi lopulta palatsin etupihan kulmalta löytyi portti, josta pääsimme sisään.
Puutarhassa kasvoi mm. appelsiini- ja sitruunapuita.
Kun puutarha oli tutkittu, lähdimme vielä etsimään löytäisimmekö paikan, jossa oli eksoottisia kasveja.
Kävimme vielä nopeasti katsomassa eksoottisten kasvien puutarhan. Me emme äidin kanssa ole mitään suuria viherpeukaloita, joten nopea vilkaisu riitti meille oikein hyvin.
Kolme tuntia kului täällä kuin siivillä. Lopulta palasimme takaisin bussipysäkille, josta matkamme jatkui kohti seuraavaa nähtävyyttä.
Kommentit
Lähetä kommentti