Nyt suuntaamme mayojen suurimpaan muinaiseen kaupunkiin, jonka nimi on Tikal. Tämän muinaisen kaupungin 16 neliökilometrin alueella on noin 3 000 rakennusta.
Tikalin temppelit ja rauniot sijaitsevat keskellä viidakkoa kansallispuistossa, joka kuuluu Tikal National Park -alueeseen. Alueella elää paljon eläimiä – esimerkiksi apinoita, lintuja ja jopa jaguaareja – mutta minä en nähnyt kovin monta eläintä retkemme aikana.
Kierros alkoi auringon paistaessa tiheän viidakon lomasta. Korkeat puut suodattivat valoa, ja tunnelma oli aivan erilainen kuin missään aiemmin näkemässäni paikassa.
Onneksi meidän ei tarvinnut raivata tietä machetella, sillä alueella oli leveitä polkuja, joita pitkin turistit ja oppaat liikkuvat.
Korkealla puussa näin kuitenkin yhden sukulaiseni – mölyapinan. Luulen, että mölyapina on minulle hyvin kaukaista sukua, sillä minä olen suhteellisen hiljainen apina.
Yhdessä kohtaa pysähdyimme paikkaan, jossa minun mielestäni ei ollut mitään nähtävää. Oppaalla oli kuitenkin muuta kerrottavaa. Hän selitti, että suuri osa Tikalin temppeleistä ja rakennuksista oli aikanaan kokonaan kasvillisuuden peitossa, kun kaupunki löydettiin 1800-luvulla syvältä viidakosta.
Ilman opasta olisin varmasti kävellyt monen tällaisen kummun ohi tajuamatta, että niiden alla oli muinaisia rakennuksia.
Kun saavuimme Temple IV -temppelille, oli aika lähteä etsimään geokätköä.
Ystävämme Neiti Elämänpuu oli sopinut oppaan kanssa, että saisimme käydä etsimässä kätköä, mutta paikallisopas Hugo lähtisi mukaamme. Meitä ei nimittäin haluttu päästää yksin viidakkoon, sillä oppaan mukaan ihmisiä on joskus kadonnut Tikalin alueella.
Aikaa etsintään oli vain noin 20 minuuttia, sillä halusimme vielä kiivetä temppeli IV:n huipulle.
Kävelimme polkua pitkin ja yritimme löytää oikean paikan kuvavihjeen avulla. Ongelmana oli, että kuvassa näkyi vain muutama puu – ja minusta kaikki puut näyttivät ihan samanlaisilta. En ollut kovin toiveikas kätkön löytymisen suhteen.
Lopulta pääsimme kohtaan, jossa kätkö saattoi olla. Etsimme hetken, kunnes Neiti Elämänpuu huudahti: “Täällä!”
Uskomatonta – kätkö löytyi sittenkin!
Rasiassa olevat paperit olivat kastuneet, mutta Neiti Elämänpuu oli varautunut tähänkin. Hänellä oli mukana oma paperi, johon kirjoitimme nimemme. Paperi laitettiin uuteen minigrip-pussiin ja takaisin kätköön.
Nyt oli kiire palata temppelille IV, jotta ehtisimme kiivetä huipulle ennen kuin ryhmä jatkaisi matkaa. Ehdimme hyvin ryhmän mukaan.
Temppelin huipulta avautui upea näkymä viidakon ylle. Tiheän vihreän metsän keskeltä nousi esiin useita temppeleitä.
Istuin hetken ihailemassa maisemia, mutta pian oli taas aika jatkaa matkaa.
Seuraavalla temppelillä minun piti hieman venytellä ennen kuin jaksoin taas kiipeillä.
Lopuksi saavuimme suurelle aukiolle, jossa sijaitsevat Tikalin kuuluisimmat temppelit:
-
Temple I
-
Temple II
Temppelit ovat valtavan suuria – niiden rakentamiseen on aikanaan tarvittu käsittämätön määrä työtä.
Minusta piti tietysti ottaa turistikuva temppelien edessä. Yritin näyttää mahdollisimman coolilta.
Sen jälkeen kiipesimme vielä Temple II -temppeliin katsomaan maisemia ylhäältä. Seuraavassa kuvassa näkyvä Temple I nousee jopa 47 metrin korkeuteen.
Maisemat olivat huisin upeat.
Kommentit
Lähetä kommentti