Kierroksen jälkeen Tikal National Park -alueella saimme hetken omaa aikaa katsella, millaisia matkamuistoja olisi tarjolla. Eräs rouva oli järjestänyt lapsen päivähoidon varsin näppärästi.
Kiertelin kojuissa ja katselin, mitä kaikkea niissä myytiin. Tarjolla oli vaikka mitä: käsitöitä, koruja, puuveistoksia ja värikkäitä tekstiilejä.
Yhdessä kojussa huomasin hieman järkyttyneen näköisen apinan. Se näytti siltä kuin pelkäisi minun vievän sen banaanin.
Toisessa kojussa oli hauskan näköisiä nukkeja, jotka herättivät heti huomioni.
Lisäksi tarjolla oli kauniita puuesineitä ja erilaisia käsitöitä, jotka oli selvästi tehty paikallisista materiaaleista.
Lopulta ostimme äidin kanssa pienen puisen temppelin, magneetin sekä huolinukkeja. Näistä huolinukeista kerron sinulle lisää seuraavassa tarinassa.
Tämän jälkeen matka jatkui bussilla Tikalin viidakosta kohti supermarkettia. Matkalla nappasin kuvan varoituskyltistä, jota Suomessa ei ihan joka päivä näe – siinä nimittäin varoitettiin panttereista.
Bussi huristeli noin puolitoista tuntia kohti Santa Elena -kaupungissa sijaitsevaa supermarketia. Nyt olimme vihdoin paikassa, jossa hinnat sopivat myös meidän budjetillemme.
Aamulla olin vielä miettinyt, että lähtisin omatoimisesti käymään läheisessä Flores -kaupungissa. Sinne olisi päässyt lyhyellä mopotaksimatkalla, eikä matka olisi maksanut paljon.
Lopulta voimani eivät kuitenkaan riittäneet siihen retkeen. Olin kysellyt oppaalta, olisiko Floresissa jotain erityistä nähtävää, mutta vastaukseksi sain lähinnä, että siellä olisi kauppoja ja ravintoloita.
Supermarketista ostin raakasuklaata, paikallisia suklaita sekä mole-kastikkeen aineksia.
Ostosten yhteishinta oli noin 12 euroa (vuonna 2015). Puolet summasta meni raakasuklaaseen, joka maksoi noin 6 euroa. En ole koskaan tehnyt raakasuklaasta mitään, mutta yksi pala oli pakko ostaa, sillä olin kuullut, että Guatemalassa se on selvästi halvempaa kuin Suomessa.
Neiti Elämänpuu osti raakasuklaata sellaisen määrän, että sillä olisi voinut ruokkia kokonaisen apinalauman. Bussin jo huristellessa eteenpäin hän hätkähti – yksi ostoskassi oli jäänyt kauppaan!
Siinä ei auttanut muu kuin tehdä arvokas U-käännös. Bussi kääntyi takaisin supermarketille, ja me muut matkalaiset istuimme kiltisti paikoillamme kuin koululaiset retkellä. Neiti Elämänpuu kipaisi ripeästi hakemaan aarteensa talteen. Nyt pääsimme jatkamaan matkaa takaisin hotellille.
Seuraavassa tarinassa katselen auringonlaskua viidakkohotellilla ja laitan huolinuket tyynyn alle.
Kommentit
Lähetä kommentti