Lomamme oli saapunut päätepisteeseen – nyt oli aika palata kotiin.
Huristelimme Cancunin hotellilta lentokentälle äidin ja Reissulassen kanssa. Neiti Elämänpuu oli tulossa bussilla Playa del Carmenista, sillä hän matkusti kanssamme samalla lennolla.
Lentokentällä meitä odotti pitkä lähtöselvitysjono. Ei auttanut muu kuin liittyä jonon jatkoksi. Jono mateli eteenpäin, minä tömistelin hermostuneena tassujani ja suunpielet alkoivat kääntyä mutruun.
Kun vuoromme vihdoin tuli, Reissulasse pääsi lähtöselvityksestä läpi ilman ongelmia. Meille äidin kanssa ei käynyt yhtä hyvin. Virkailija katsoi äidin passia ja totesi, että siitä puuttui yksi merkintä, joka tarvitaan maahan saavuttaessa maateitse. Olimmehan tulleet Guatemalasta Meksikoon maata pitkin.
“No tämäpä oli huisin kiva yllätys”, ajattelin.
Virkailija ohjasi meidät hakemaan leimaa toisessa päässä lentokenttää sijaitsevasta toimistosta. Matkalaukkua emme saaneet jättää tiskille, joten lähdimme laukun kanssa kohti maahantulotoimistoa.
Toimistossa jono oli onneksi lyhyt. Kun vuoromme tuli, virkailija katsoi paperit ja ilmoitti niiden olevan kunnossa – mitään leimaa ei tarvittu! Äiti kertoi, ettei lähtöselvityksessä oltu samaa mieltä. Virkailija pyöritteli päätään ja kirjoitti nimensä johonkin lapulle ja antoi sen äidille.
Palasimme lähtöselvitykseen hieman tuohtuneina, mutta onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa uudelleen. Menimme suoraan tiskille. Eräs jonossa odottava nainen loi äitiin närkästyneen katseen, mutta tilanteen selittäminen ei juuri siinä hetkessä kiinnostanut.
Äiti ojensi maahantulotoimistosta saadun lapun ja sanoi, että passissa on kaikki kunnossa. Lähtöselvitys saatiin vihdoin hoidettua, ja aikaa jäi hyvin lentokentän myymälöiden kiertelyyn. Cancúnin lentokentällä on runsaasti kauppoja ja ravintoloita – täydellinen paikka käyttää viimeiset pesot.
Turvatarkastuksen jälkeen teimme ostoksia ja löysimme Reissulassen. Suuntasimme kohti lähtöporttia, jonka läheisyydessä oli useita ruokapaikkoja.
Istahdimme ravintolaan sen tarkemmin katsomatta, mihin olimme päätyneet. Pian huomasimme istuvamme Bubba Gump Shrimp Co. -ravintolassa, joka perustuu elokuvaan Forrest Gump.
Ensimmäinen ajatus oli: “Voi ei, pikaruokala!”
Ravintolaa emme kuitenkaan enää vaihtaneet. Tutkimme ruokalistaa ja päädyimme tilaamaan katkarapusalaatit. Valintaan oli kaksi syytä: viikon all inclusive -ruokien jälkeen salaatti tuntui kevyeltä vaihtoehdolta – ja totta kai katkaravut kuuluivat asiaan, kun kerran olimme Forrest Gump -teemaisessa paikassa.
Salaatti osoittautui yllättävän maukkaaksi. Katkaravuissa oli miellyttävä savun maku – voisin syödä saman annoksen toistekin.
Ruokailun jälkeen siirryimme lähtöportille, jossa tapasimme Neiti Elämänpuun sekä muita kiertomatkan aikana tapaamiamme ihmisiä. Juttelimme mukavia ja vaihdoimme viimeiset matkamuistotarinat ennen koneeseen nousua.
Lentomatka oli pitkä ja väsyttävä, mutta siitäkin selvittiin.
Mitä ostimme lentokentältä?
Tulisia maustekastikkeita, salsaa, pullotettua vaniljaa ja suklaata – tosin suklaat ehdimme syödä ennen kuin niistä saatiin kuva.
Tähän päättyy tarinani Cancúnin matkasta. Lisää matkakertomuksia löydät allaolevasta linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti