Oli toukokuun ensimmäinen päivä vuonna 2025. Aamu valkeni Tokiossa hieman erilaisena, sillä Reissulasse oli lähtenyt jo varhain kohti Fuji -vuorta. Äiti jäi tällä kertaa yksin – ja se tarkoitti vain yhtä asiaa:
rauhallista tutkimusretkeä, ilman aikatauluja, ilman kiirettä ja ilman “pakko nähdä tämä” -listaa.
Eli juuri sellaista päivää, josta pieni apina on vähän kateellinen.
Aamu Shinjukun kaduilla – ilman karttaa ja ilman stressiä
Äiti keitteli aamukahvit hotellilla ja lähti sen jälkeen liikkeelle. Suunta: Nishi-Shinjukun alue.
Kävelyä sinne tänne, kadulta toiselle, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Vastaan tuli kauppoja, ravintoloita ja toimistotaloja – ei mitään suurta “wau”-hetkeä, mutta juuri sellaista arkea, joka tekee kaupungista kaupungin.
Ja joskus se on ihan tarpeeksi.
Kosmetiikkaosasto vs. äiti
Seuraavaksi äiti suuntasi kohti Shinjuku Station -alueen ostoskeskuksia.
Ensimmäinen ostoskeskus oli juuri avautumassa. Ovet auki, ja äiti sisään. Ja suoraan… kosmetiikkaosastolle.
Siellä odotti näky, joka sai äidin hetkeksi miettimään elämänvalintojaan.
Jokaisella myyntipisteellä seisoi viimeisen päälle laitettu myyjä: hiukset täydellisesti, meikki täydellisesti, asu täydellisesti.
Ja sitten oli äiti.
Ei meikkiä. Ei jakkupukua. Hiukset… no, ne oli ehkä harjattu. Tai ainakin käsi oli joskus kulkenut niiden läpi.
Kun äiti käveli käytävää eteenpäin, jokainen myyjä hymyili ja kumarsi.
Ja äiti? Hymyili takaisin. Kumarsi takaisin. Hieman vaivaantuneena. Hyvin suomalaisesti.
Kun hän pääsi osaston läpi hengissä, hän teki nopean päätöksen:
“Vaihdan ostoskeskusta.”
Seuraava paikka olikin onneksi rennompi. Hengitys tasaantui.
Omoide Yokocho
Kun ostoskeskukset oli koluttu riittävällä tarkkuudella (eli “katseltu, ei osteltu”), äiti jatkoi matkaa.
Ja sitten – täysin yllättäen – vastaan tuli paikka, joka näytti tutulta.
Sellainen “hei, tämä on nähty jossain” -hetki.
Se oli Omoide Yokocho, kapea kujaverkosto täynnä pieniä ravintoloita ja izakaya-baareja. Paikka, jota usein kuvataan aidoksi ja tunnelmalliseksi.
(Päivällä se oli enemmänkin “ihan kiva”, mutta ehkä taika herää vasta illalla.)
Lounasodotukset vs. todellisuus – Luke's Lobster
Lounasaika. Nälkä.
Ja sitten silmiin osui tuttu nimi: Luke's Lobster.
Paikka, josta oli nähty kuvia ja videoita. Mielikuva oli selvä:
täydellisiä sämpylöitä, runsaasti täytettä, makuelämys vailla vertaa.
Ja joskus myös pitkät jonot.
Mutta nyt? Ei jonoa.
Tämä oli äidin hetki.
Tilaukseen meni Trio Party Pack – kolme puolikasta sämpylää: hummeri, rapu ja katkarapu.
Mutta oliko se “jonotan tunnin” -hyvä?
Ei.
Hintaa annokselle tuli noin 16 euroa.
Eksymisen iloa ja Godzillan paluu
Lounaan jälkeen matka jatkui ilman karttaa.
Ja juuri silloin tapahtuu yleensä parhaat jutut.
Äiti päätyi alueelle, joka näytti… mielenkiintoiselta. Vähän vilkkaammalta, vähän värikkäämmältä.
Ja sitten kadun päässä näkyi jotain tuttua.
Iso pää. Hyvin iso pää.
Se kuului Godzilla -hahmolle.
Tämä tarkoitti vain yhtä asiaa: äiti oli saapunut Kabukichon alueelle.
Kadun kulmasta löytyi vielä yksi houkutus:
Don Quijote. Eli “Donki”.
Sisään oli mentävä.
Mutta…ihmisiä oli niin paljon, että tutkimus jäi tällä kertaa ensimmäiseen kerrokseen, jossa oli pääasiassa makeisia, matkamuistoja.
Kävellessään äiti huomasi korkean rakennuksen, joka näytti ulottuvan lähes pilviin asti.
“Hmm… mikä tuo on?” Samalla äiti mietti, että olemme alueella, jossa seuraava hotellimme sijaitsee – “mutta missä kohtaa?”
Tässä kohtaa Google Maps pääsi vihdoin töihin.
Ja vastaus löytyi nopeasti – yhdellä haulla molempiin kysymyksiin.
Korkea rakennus oli Kabukicho Tower, jossa sijaitsi Hotel Groove Shinjuku – heidän seuraava hotellinsa.
Ja se oli juuri siinä samassa pilvenpiirtäjässä, jota äiti oli ihaillut.
Ei huono sijainti.
Päivä pakettiin
Nyt oli aika palata hotellille ja alkaa pakata. Seuraavana päivänä edessä olisi muutto pois The Knot Tokyo Shinjuku -hotellista ja siirtyminen uuteen majapaikkaan.
Päivä oli ollut juuri sellainen kuin pitikin:
ei suuria suunnitelmia, mutta paljon nähtävää.
Ja ehkä tärkeimpänä: tilaa eksyä.
Koska joskus parhaat matkamuistot löytyvät juuri silloin, kun ei edes etsi.
Muuta luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti