Tokio, Japani – Matkan suunnittelu, hotellit ja pienet sudenkuopat

Tämä tarina vie meidät vuoteen 2025. Tai no… vie ja vie – minä en ollut tällä matkalla mukana, mutta olen kuullut äidiltä ja Reissulasselta niin monta tarinaa, että voisin melkein väittää olleeni mukana. Melkein.

Kerron sinulle siis heidän Tokion-matkansa tarinan. Tämä on ensimmäinen osa – se vaihe, jossa haave muuttuu suunnitelmaksi ja suunnitelma… no, suureksi tietovuoreksi.

Japanissa, ja erityisesti Tokiossa, käynti oli ollut äidin ja Reissulassen haaveena jo pitkään. Sellainen “pakko nähdä ennen kuolemaa” -kohde. Mutta kuten usein käy, haaveen ja toteutuksen välissä seisoi yksi pieni, mutta pippurinen asia: hinta.

Silti jossain kohtaa päätettiin, että nyt mennään. Ja siitä se sitten lähti.

Lennot ja lentokentät – ensimmäinen pieni ansa

Matkaa alettiin suunnitella huolella. Ensin pohdittiin ajankohtaa – milloin sää olisi sopiva – ja sen jälkeen siirryttiin lentojen varaamiseen.

Ja hyvä, että siirryttiin tarkasti.

Sillä Tokiossa on nimittäin kaksi lentokenttää. Kaksi! Ja niistä toinen on… sanotaanko näin… vähän kauempana.

Lähempänä keskustaa sijaitsevalta Hanedan kentältä matkaa kertyy noin 25 kilometriä Tokion keskustaan, mikä on vielä ihan siedettävää. Mutta jos vahingossa päätyy Naritaan, voi edessä olla jopa 80 kilometrin siirtymä.

Siinä kohtaa alkaa miettiä, että tuliko varattua lento vai pieni maakuntamatka.

Hotellit Shinjukusta ja Shibuyasta

Seuraavaksi vuorossa oli hotellien metsästys. Ja voi pojat… Tokiossa ei lopu vaihtoehdot kesken.

Kaupunginosia on paljon, hotelleja vielä enemmän, ja hinnat… no, ne osaavat yllättää.

Lopulta päädyttiin siihen, että Shinjuku olisi paras alue majoittua. Toiseksi kiinnostavimmaksi nousi Shibuya.

Ja koska valinnan vaikeus ei ollut vielä riittävä, äiti ja Reissulasse päättivät ratkaista asian… varaamalla kolme eri hotellia.

THE KNOT TOKYO Shinjuku
HOTEL GROOVE SHINJUKU, A PARKROYAL
SHIBUYA EXCEL HOTEL TOKYU

Ensimmäisessä hotellissa vietettiin pisin aika, koska se oli “edullisin”. Tai no… ehkä parempi sana on vähiten kallis. Tokiossa mittasuhteet menevät vähän uusiksi.

Toki halvemminkin olisi voinut päästä, jos olisi varannut ajoissa ja ollut valmis tinkimään sijainnista tai tasosta.

Mutta nyt mentiin tällä taktiikalla.

Maksaminen – käteistä vai korttia?

Kun lennot ja hotellit oli hoidettu, alkoi seuraava tutkimusvaihe: raha.

Useiden nettisivujen selailun jälkeen selvisi, että kortti toimii Tokiossa hyvin, mutta käteistäkin kannattaa olla mukana. Parhaaksi nostopaikaksi suositeltiin esimerkiksi 7-Elevenin automaatteja.

Mutta käytännössä?

Äidin mukaan paikkoja, joissa kortti ei olisi kelvannut, ei juuri tullut vastaan. Päinvastoin – jossain sanottiin jopa, että käteisellä ei voi maksaa.

Eli ehkä he vain osuivat “kortti käy” -linjalle koko matkan ajan.

Netti mukana taskussa

Seuraavaksi mietittiin internetiä. Hotelleissa olisi wifi, mutta kaupungilla tarvittaisiin nettiä navigointiin. (Koska ilman karttaa Tokiossa voi päätyä… no, ihan minne vain.)

Pocket WiFi -laitteita olisi voinut vuokrata, mutta niiden vertailu alkoi muistuttaa jo sivutyötä.

Onneksi äiti sai vinkin työkaveriltaan: Airalo-sovellus.

Sovellus ladattiin puhelimeen, paketti ostettiin ja netti kulki mukana. Ei hakemista, ei palauttamista – juuri sellaista, mistä apinakin tykkää.

Nähtävyydet – loputon lista

Sitten päästiin siihen vaiheeseen, jossa into ja informaatio yhdistyvät: nähtävyyksiin.

Ja niitä… riitti.

Esimerkiksi:

Kabukicho – neonvalojen ja viihteen keskus
Omoide Yokocho – kapeita kujia ja izakaya-baareja
Tokyo Tower
Tokyo Skytree
Shibuya Sky
Tokyo Metropolitan Government Building
Hachiko Statue
Shibuya Crossing
Takeshita Street
Meiji Shrine
Shinjuku Gyoen
teamLab Planets Tokyo

Lista oli niin pitkä, että siinä kohtaa alkoi tulla tunne, että lomaa pitäisi pidentää… tai kloonata itsensä.

Lisäksi osa paikoista vaatii lippujen varaukset etukäteen, kuten teamLab Planets ja Shibuya Sky. Äiti ja Reissulasse päättivät kuitenkin mennä rennommalla otteella ja jättivät ennakkovaraukset väliin. Tekemistä riittäisi joka tapauksessa.

Kulttuurivinkit – älä mokaa ainakaan näitä

Sitten tuli se osuus, jossa apinan pää alkoi oikeasti pyöriä.

Japanissa nimittäin on muutamia sääntöjä:

Tippiä ei anneta (tämä oli hyvä uutinen)
Nenää ei niistetä julkisesti
Reppu eteen junassa
Syömäpuikkoja ei ristiin, ei hinkkausta
Lautasia ei siirrellä puikoilla
Taksin ovi hoitaa itse itsensä
Roskiksia ei juuri ole – kanna omat roskat

Lisäksi opittiin, että wagyu on yleisnimitys japanilaiselle naudalle, ja Kobe on siitä se hienompi versio tietyltä alueelta.

Ravintoloita varten löytyi myös Tabelog, ja kuvatekstien kääntämiseen Google Lens.

Ja kyllä – adapteri piti muistaa. Muuten ei ladata mitään, ei edes apinan hermoja.

Ennen lomaa tutkittiin myös ostoskeskusten ja museoiden tarjontaa sekä metrolinjoja, Hop on Hop off-bussin reittejä ja lippujen hintoja. Lisäksi katseltiin Tokion livekameroita, joita löytyi useampi netistä.