Oli uusi päivä Shibuyan alueella huhtikuussa 2025. Tänään oli viimeinen ilta Tokiossa, ja huomenna illalla lento lähtisi takaisin Suomeen. Nyt piti nauttia, ennen kuin Tokion vilinä vaihtuisi lentokoneen tarjottimeen ja klassiseen “kana vai pasta” -kysymykseen.
Aamulla äiti ja Reissulasse olivat jo ehtineet suorittaa pakollisen mutta tärkeän turistitehtävän: käydä kuvaamassa Hachikōn patsas. Sen jälkeen siirryttiin vielä tärkeämpään vaiheeseen, eli aamukahviin ja aamupalaan hotellihuoneessa. Kun nämä perusasiat oli hoidettu, oli aika lähteä kaupungille.
Hissejä odotellessa äiti ehti napata kuvan rakennuksesta, joka oli Shibuya Scramble Square. Kyseessä on moderni pilvenpiirtäjäkompleksi aivan Shibuya Stationin vieressä. Se avattiin vuonna 2019 osana Shibuyan suurta uudistusta, ja noin 230 metrin korkeudellaan se kuuluu alueen korkeimpiin rakennuksiin.
Pilvenpiirtäjästä löytyy käytännössä kaikkea mahdollista, mitä ihminen voi keksiä tarvitsevansa – ja vähän sellaistakin, mitä ei tiennyt tarvitsevansa: toimistoja, kauppoja, muotiliikkeitä, ravintoloita, kahviloita sekä SHIBUYA SKY -näköalatasanne.
Minä matkustin tällä kertaa vain mielikuvitusmatkalle kyseisen pilvenpiirtäjän maisemiin.
Päivä kului kaupungilla kävellen. Välillä käytiin kaupoissa ja välillä suunnattiin hieman kauemmaksi pois keskustan katujen vilinästä.
Ruokakauppojen tarjontaa käytiin katsomassa myös, sillä ajatus oli, ettei tänä iltana mentäisi ravintolaan, vaan haettaisiin iltapala kaupasta. Käytännöllistä ja rehellisesti sanottuna myös yllättävän kiinnostavaa: mitä tapahtuu sushille Tokiossa illalla?
He olivat ennen lomaa lukeneet internetin ihmeellisestä maailmasta, että Tokiossa ja muualla Japanissa monissa ruokakaupoissa, kuten esimerkiksi ketjuissa Aeon, Seiyu tai Ito-Yokado, valmiit sushi- ja sashimipakkaukset laitetaan alennukseen illalla, yleensä noin klo 18–21 välillä. Alennuslaput voivat olla esimerkiksi 20–50 %.
Ilta alkoi hämärtyä, joten nyt oli virallisesti hyväksyttävä hetki siirtyä “tarjousten metsästys -operaatioon”.
Lähin suurempi ruokakauppa sijaitsi vain noin 100 metrin päässä hotellilta, joten illallisen hankintaa varten ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan – tai tässä tapauksessa edes metroa edemmäs sushiin.
Kaupassa kuroteltiin kylmäaltaisiin ja tutkittiin susheja ja sashimeja, joissa punaiset laput kertoivat, että nyt ollaan oikean asian äärellä. Hetki siinä mietittiin valintaa, mutta lopulta päädyttiin kolmeen sashimiannokseen. Lisäksi ostettiin pieni pullo soijaa, joka oli sumutettava versio, koska Tokiossa jopa soija voi olla hieman teknologisempi kokemus kuin kotona.
Kuvassa olevat sashimit ja soija maksoivat yhteensä 20 euroa. Eli illallinen maksoi 10 euroa per henkilö.
Illallinen oli edullinen, mutta mikä tärkeintä, se oli erittäin maistuva. Sashimit olivat pehmeitä, maukkaita ja juuri sellaisia, että niiden äärellä unohtui hetkeksi koko ajatus paluusta arkeen.
Viimeinen ilta Tokiossa päättyi mukavissa tunnelmissa. Seuraavana päivänä olisi vielä aikaa kuljeskella kaupungilla, ennen kuin illalla koittaisi lähtö takaisin Suomeen.
Matka Tokiossa jatkuu seuraavassa tarinassa – viimeisen päivän merkeissä.
Kommentit
Lähetä kommentti