Oli heinäkuu 2014 ja me olimme Nizzassa. Ranska ja Monaco olivat koko Euroopan-matkamme viimeiset kohteet. Kun saavuimme kaupunkiin iltapäivällä neljän aikaan, alkoi pienoinen matkaväsymys jo painaa tassuissa.
Eikä ihme.
Ennen Nizzaa olimme ehtineet kiertää jo Barcelonan, Andorra la Vellan, Zürichin, Vaduzin, Triesenbergin, Milanon ja Genovan. Aika monta junaa, hotellia ja aamupalaa yhdelle apinalle.
Majoituimme Nizzassa hotelliin Kyriad Nice Port.
Huone oli pieni. Kylpyhuone oli vielä pienempi. Mutta sängyt olivat hyvät ja vuodevaatteet laadukkaat. Ilmastointi hurisi tehokkaasti ja wifi toimi ilman taistelua, mikä on aina plussaa. Tyynyn päälle oli jätetty karkki – selvästi hotellissa ymmärrettiin apinoiden päälle.
Huoneessa oli myös kahvinkeitin, mutta kahvi ei valitettavasti maistunut kovin hyvältä.
Ikkunasta näkyi lähinnä vastapäisen talon seinä.
Mutta kun työnsin pääni kunnolla ulos, maisema parani hieman.
Kahdeksi yöksi huone oli aivan sopiva. Viikoksi olisin ehkä kaivannut hieman enemmän tilaa hännän heilutteluun.
Mutta eihän Nizzaan oltu tultu hotellihuoneessa köllöttelemään.
Ravistelimme matkaväsymyksen harteilta ja lähdimme liikkeelle. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka vanhaan satamaan.
Päivä oli aurinkoinen ja kadut hohkasivat lämpöä. Vaikka kello lähenteli jo viittä, tuntui kuin aurinko olisi paahtanut suoraan keskipäivältä.
Tänään ei ollut listaa pakollisista nähtävyyksistä. Tarkoitus oli vain kuljeskella, katsella ja nauttia. Illalla syötäisiin hyvin – se oli päivän tärkein suunnitelma.
Rannalla loikoili auringonpalvojia joka sävyssä: vaaleita, kauniin ruskeita ja muutama hieman liiankin punaiseksi paahtunut.
Jatkoimme matkaa kuuluisalle Promenade des Anglais’lle.
Leveällä rantakadulla (Promenade des Anglais) kulki lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, turisteja ja paikallisia.
Ranta oli kivikkoinen, pieniä pyöreitä kiviä täynnä. Niillä oli vähän hankala tassutella. Minä olen enemmän hiekkarantojen ystävä – siellä voi rakentaa hiekkalinnoja ja kaivaa varpaat santaan.
Rantakadulta löytyi myös vapaudenpatsas. Olikohan sekin tullut lomailemaan Ranskan Rivieralle?
Välillä piti pysähtyä rantabaariin juomille. Yksi olut maksoi muistaakseni seitsemän euroa vuonna 2014, joten totesimme yhdellä pärjättävän mainiosti. Minähän en aikuisten juomia juo, mutta äidille ja Reissulasselle olut maistui helteisenä päivänä.
Rantakadulta jatkoimme kohti Place Massénaa. Aukio oli ennen vilkas risteys, mutta nykyään se on avara kävelyalue. Pylväiden päällä istui hahmoja – taiteilija Jaume Plensan teoksia, jotka symboloivat eri maanosia. Illalla ne valaistaan värikkäiksi. Olin näkevinäni samanlaisia hahmoja Andorrassa. Mahtoivatkohan olla saman taiteilijan käsialaa?
Aukiolta löytyi myös suihkulähde, Fontaine du Soleil. Se näytti rauhalliselta juuri silloin, mutta seuraavana päivänä siellä tapahtuikin jotain vähän vauhdikkaampaa. Siitä lisää myöhemmin.
Jatkoimme kävelyä kohti uudempaa kaupunkia.
Kauppoja olisi ollut joka lähtöön, mutta tänään emme olleet shoppailutuulella.
Käännyimme suurelta Avenue Jean Médecin -kadulta sivukujalle, löysimme mukavan terassin ja istuimme hetkeksi tutkimaan karttaa. Oli mukavaa vain olla ja katsella ohi kulkevaa elämää.
Lopulta palasimme hotellille vilvoittelemaan ilmastoituun huoneeseen.
Pieni lepo teki ihmeitä.
Kun ilta koitti, lähdimme illalliselle. Matkaväsymys oli tipotiessään, kun saimme hyvää ruokaa.
Hyvä ruoka tekee ihmeitä apinan mielelle – ja vatsalle.
Seuraavassa tarinassa suuntaamme illallispöytään.
Kommentit
Lähetä kommentti