Mallorca, Espanja – Aurinkoa, mansikoita ja rantakävelyitä Can Pastillassa

Oli huhtikuu 2022. Kaksi vuotta oli koronan vuoksi katseltu Suomea joka suunnasta ja opeteltu arvostamaan kotimaan matkailua ja rajoja – etenkin silloin, kun ne olivat kiinni. Nyt ne olivat auki, ja minä sekä äiti suuntasimme viikoksi Mallorcalle.

Tai siis “Majorcalle”, kuten äiti opetti heti lentokentällä.

Hänen mukaansa espanjassa kaksi vierekkäin olevaa L-kirjainta lausutaan J:nä. Minä nyökyttelin kohteliaasti, mutta mielessäni muistutin itseäni siitä, että kyseessä oli Espanjan alkeet -kurssin suorittanut henkilö.

Mallorca – Espanjan suurin Baleaarien saari – kelluu Välimeressä kuin aurinkoinen pannukakku. Baleaareihin kuuluvat myös Menorca, Ibiza ja Formentera. Joku on joskus kutsunut niitä Alebaareiksi, mikä ei ole täysin väärin, jos tarkastellaan joidenkin lomalaisten iltakäyttäytymistä.

Saaren pääkaupunki on Palma. Ennen se oli virallisesti Palma de Mallorca, mutta vuonna 2016 nimi lyheni muotoon Palma. Käytännössä molempia käytetään edelleen, jotta kukaan ei eksy väärään Palmaan.

Tämä ei ollut meille mikään “pakko nähdä ennen kuolemaa” -kohde. Tämä oli tarjousten voitto. Koronan jälkeinen matkatarjonta oli rajallista, ja kun sopiva viikko osui kohdalle, me tartuimme siihen. Kahden vuoden tauon jälkeen pelkkä ajatus neljän tunnin lennosta tuntui jo luksukselta.

Ja lento meni mukavasti. Lentokentältä hotellille hurautettiin taksilla noin kymmenessä minuutissa, sillä majoituimme Can Pastillaan emmekä Palman keskustaan. Can Pastilla on kaupunginosa, joka kuuluu hallinnollisesti Palman kaupunkiin.

Hotellimme oli Las Arenas Hotel, aivan meren rannassa. Ensimmäisenä testasin sängyn – kelvollinen.

Sitten ryntäsin parvekkeelle.

Ja siinä se oli. Aurinko. Meri. Kimalteleva Välimeri.

Siinä hetkessä tiesin, että tästä tulisi hyvä viikko.

Kun huone oli tutkittu ja turistikuva minusta otettu, suuntasimme kattoterassille.

Maisemat olivat upeat. Meri levittäytyi eteemme ja alhaalla kulki rantabulevardi. Terassilla oli pieni allas – enemmänkin kastautumisallas, jos rehellisiä ollaan.

Mutta kummallista kyllä, terassi oli täysin tyhjä.

Seuraavalla käynnillä se oli niin täynnä, että ihmiset jonottivat jo aamulla sisään. Joko olimme ensimmäisellä kerralla paikalla sulkemisaikaan, lounasaikaan tai universumi oli vain hetken varannut terassin meille. Joka tapauksessa emme enää palanneet ruuhkaan.

Aamupala kuului huoneen hintaan. Ensimmäisenä aamuna maistelimme churroja, koska oli loma. Parin päivän päästä suunta kääntyi hedelmiin ja tuoremehuun.

Kahvi tuli automaatista – eikä ollut kummoista.

Kunnes äiti huomasi erään naisen, joka yhdisti kuppiinsa cappuccinoa ja espressoa.

Äiti teki samoin.

Ja kas – kahvi oli parempaa.

Joskus suurimmat kulinaariset oivallukset syntyvät hotellin aamiaisjonossa.

Kävimme loman aikana kävelemässsä rannalla, mutta muuten emme rannalla viettäneet aikaa. Maisema rantabulevardilla ei juuri muuttunut: baareja, ravintoloita, hierontapaikkoja, kauneushoitoloita ja pieniä matkamuistomyymälöitä. Hetkittäin tuntui, että voisin olla missä tahansa Välimeren lomakohteessa. Turistikatujen kaava on universaali.

Kävelimme loman aikana myös kolme kertaa Palman keskustaan, johon oli matkaa merenrannan katuja pitkin noin kymmenen kilometriä, mutta Palman reissuista kerron sinulle seuraavassa tarinassa. 

Olin napannut jostain esitteen Palmassa kulkevasta Hop on Hop off -bussista. Tutkin bussin reittejä hetken ja ehdotin äidille, että lähdettäisiinkö ajelemaan sillä. Äiti sanoi heti, "mennään vaan joku päivä", sillä meillä on tapana matkoilla kiertää kaupunkia myös bussilla – niin saa paremman kokonaiskuvan kaupungista kuin pelkästään keskustan katuja kävelemällä.

Loma kului leppoisissa tunnelmissa. Merimaisemia katsellen ja hyvää ruokaa syöden. 

Äiti kävi loman aikana välillä hieronnassa ja välillä huollatti kädet ja jalat. Minä keskityin tärkeämpään asiaan.

Mansikoihin.

Aluksi ostettiin torilta yksi rasia. Seuraavalla kerralla kaksi isoa laatikkoa.

Tai siis melkein.

Äiti päätti hyödyntää espanjan taitojaan ja tilasi torilla “dos fresas, por favor” ja osoitti laatikoita. Myyjä alkoi poimia kahta yksittäistä mansikkaa.

Minua alkoi naurattaa.

Äiti tajusi tilanteen, hymyili ja sanoi espanjansa olevan vielä kehitysvaiheessa. Myyjäkin hymyili vienosti. Lopulta saimme laatikolliset mansikoita.

Mansikat olivat huisin isoja, makeita ja täydellisiä.

Minä napostelin mansikoita aamusta iltaan ja niin taisi tehdä äitikin. 

Viikko Mallorcalla sujui rennosti. Kävelyä, hyvää ruokaa, aurinkoa ja mansikoita. Ensimmäinen ulkomaanmatka koronan jälkeen tuntui erityiseltä – ei siksi, että kohde olisi ollut elämää mullistava, vaan siksi, että pääsimme taas ulkomaille.

Seuraavassa tarinassa lähdetään kävelemään Palman kaduille – katsotaan, miltä Palma de Mallorca oikein näyttää. 

Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makujen matkassa

Matkareitit ja koosteet