Mallorca, Espanja – Palma: katedraali, kujat ja askelia enemmän kuin suunniteltiin

Oli huhtikuu 2022, ja olin äidin kanssa viikon matkalla Mallorcalla. Majoituimme Can Pastillassa, joka kuuluu Palman kaupunkiin – ja Palma on puolestaan koko Mallorcan pääkaupunki. Eli olimme tavallaan jo perillä, mutta silti emme vielä ihan.

Eräänä aamuna katselin hotellin parvekkeelta merelle ja ajattelin, että tänään olisi hyvä päivä nähdä jotain uutta. Äiti oli samaa mieltä, ja päätimme lähteä kävelemään kohti Palman keskustaa. Matkaa sinne oli rantaa pitkin noin kymmenen kilometriä.

Siinä kohdassa emme vielä ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa jaloille.

Kymmenen kilometriä + kävely Palman kaupungissa.

Onneksi meidän ei tarvinnut tassutella suoraan pehmeässä hiekassa, vaan pääsimme kulkemaan mukavaa rantakatua pitkin. Se teki matkasta heti huomattavasti siedettävämmän – ja vähemmän hiekkaisen.

Matkan varrella maisemat olivat oikein kelvolliset: merta, palmuja ja pitkää hiekkarantaa. Ei siis mitään valittamista. Välillä pysähdyttiin katsomaan maisemia ja välillä vain käveltiin eteenpäin, askel kerrallaan kohti suurta päämäärää: Palmaa.

Yhdessä kohtaa vastaan tuli monumentti, jonka luona oli käynnissä kuvaukset. Hetken aikaa mietimme, olimmeko päätyneet keskelle musiikkivideota vai jotain suurta elokuvatuotantoa. Emme jääneet selvittämään asiaa, koska meillä oli tärkeä tehtävä: kävellä.

Matkan edetessä maisemat muuttuivat. Hiekkarannat vaihtuivat venesatamiin, mutta meri pysyi mukana koko ajan. Se kulki vieressä kuin uskollinen matkakumppani, joka ei valita edes kymmenen kilometrin kävelystä.

Ensimmäisellä kerralla matka ei tuntunut edes kovin pitkältä. Uudet maisemat ja lomafiilis pitivät energian korkealla. Mutta kun sama reitti tuli käveltyä loman aikana useamman kerran, alkoi totuus hiipiä esiin. Edestakainen matka oli noin 20 kilometriä – ja siihen päälle vielä kaikki kaupungilla kävelyt.

Sanotaanko näin, että siinä vaiheessa jalat tiesivät olleensa lomalla.

Saavuimme lopulta Palman keskustaan, ja ensimmäinen nähtävyys oli vaikuttava La Seun katedraali. Minusta piti tietenkin ottaa heti turistikuva – todiste siitä, että olin selvinnyt perille asti.

Katedraali oli valtava ja huisin hieno. Auringonpaiste ja veden heijastus tekivät siitä vieläkin näyttävämmän. Äiti kertoi, että rakennus on goottilaista tyyliä ja että sen rakentaminen aloitettiin jo 1300-luvulla ja valmistui vasta 1600-luvun alussa.

Minä keskityin lähinnä ihailemaan sitä, kuinka iso rakennus voi olla.

Kun katedraalia oli ihasteltu tarpeeksi, suuntasimme tutkimaan kaupungin katuja. Ensimmäisenä päädyimme Passeig des Born -bulevardille, joka oli täynnä elämää ja kauniita rakennuksia.

Kadun alkupäässä minua tervehti sfinksipatsas. Hetken aikaa mietin, olimmeko eksyneet Egyptiin. Äiti kuitenkin rauhoitteli ja kertoi, että kyseessä ovat koristepatsaat, eivätkä ne liity muinaisiin faaraoihin.

Hieman pettymys, mutta hyväksyin selityksen.

La Ramblalla näin myös roomalaisen herran. Yritin kohteliaasti selvittää, kuka hän oli, mutta hän ei vastannut. Erittäin vähäsanainen tapaus.

Jatkoimme matkaa kaupungin rauhallisemmille kujille, joissa tunnelma oli aivan erilainen kuin vilkkailla pääkaduilla.

Sitten palasimme takaisin ihmisvilinään, katselimme ympärillemme, tutkimme kauppoja ja ihmettelimme kaikkea mahdollista.

Lopulta, monen tunnin kävelyn jälkeen, tassujani alkoi hieman kivistää.

Siinä kohtaa teimme viisaan päätöksen: hyppäsimme Hop on Hop off -bussiin.

Istahdimme bussin yläkertaan ja päätimme pysyä kyydissä koko kierroksen ajan. Emme nousseet pois kertaakaan, koska pitkän kävelyn jälkeen oli mukava vain istua ja antaa kaupungin kulkea ohi.

Ja kyllähän se kulki.

Reitillä oli yhteensä 18 pysäkkiä, ja sen varrella näkyi monia Palman keskeisiä nähtävyyksiä: katedraali, vanhakaupunki, satama ja rantaa seuraileva Paseo Marítimo. Lisäksi bussi kulki muun muassa Poble Espanyol -ulkoilmamuseon ja Fundació Pilar i Joan Miró -museon ohi.

Yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä oli kukkulalla sijaitseva Bellverin linna. Se on 1300-luvulta peräisin oleva rakennus ja harvinaisuus, sillä se on täysin pyöreä. Linna on toiminut sekä kuninkaiden kesäasuntona että vankilana, eli aika monipuolinen urapolku rakennukselle.

Bussin kyydistä näimme myös Hotel Artmadamsin, joka oli mielestäni erityisen hienon näköinen. Se näytti enemmän taideteokselta kuin hotellilta. Jos minulta kysytään, kaikki rakennukset saisivat näyttää tuolta – vähemmän harmaata, enemmän väriä.

Kierroksen jälkeen kävelimme vielä hetken kaupungilla.

Yhdessä kaupan ikkunassa näin pullia, jotka näyttivät aivan pieniltä porsailta. Yksi näytti äreältä, toinen pelokkaalta ja kolmas siltä, että se oli kyllästynyt elämäänsä leivonnaisena.

Ymmärrettävää.