Oli heinäkuun ensimmäinen päivä vuonna 2023. Äidin ja Reissulassen matka jatkui Roomaan, jossa he majoittuisivat seuraavat kolme yötä hotellissa Villafranca, ennen kuin matka jatkuisi kohti Sisiliaa.
Äiti ja Reissulasse olivat molemmat käyneet Roomassa jo aiemmin, joten tällä kertaa ei ollut tarvetta juosta nähtävyydeltä toiselle hiki otsalla ja kartta väärinpäin kädessä. Suunnitelma oli yksinkertainen: kävellään, katsellaan ja syödään hyvin. Minun mielestäni erinomainen strategia.
Aamu Lido di Ostiassa alkoi rauhallisesti. Uloskirjautuminen hotellilta oli vasta klo 11, ja koska Rooman hotellihuoneeseen pääsisi vasta iltapäivällä, huoneesta pidettiin kiinni viimeiseen asti. Ensin nautittiin kiireetön aamiainen, käytiin vielä kerran kävelemässä rantakadulla ja lopuksi vetäydyttiin ilmastoituun huoneeseen odottamaan lähtöä. Lämpötila nousi jälleen hellelukemiin, joten tämä oli erittäin viisas ratkaisu.
Edellisenä iltana oli pohdittu erilaisia tapoja siirtyä noin 30 kilometrin matka Roomaan, mutta lopulta päädyttiin taksiin. Minun mielestäni tämä kertoo siitä, että joskus mukavuus voittaa seikkailunhalun – erityisesti yli 30 asteen lämpötilassa.
Taksimatka sujui vaivattomasti, ja pian auto kaartoi Hotel Villafrancan eteen. Hotelli oli… no, hotelli. Ei erityisen näyttävä, mutta täysin toimiva. Se oli valittu hinnan perusteella, ja siinä se myös onnistui. Sijainti oli kohtuullinen, noin puolen kilometrin päässä Rooman rautatieasemasta, Terministä, mutta ei aivan keskellä kaikkea.
Huoneen ikkunasta avautui näkymä vastapäisen talon seinään. Minun mielestäni tämä on hyvin rehellinen näkymä Roomasta.
Matkailussa kaikki on kompromisseja. Tällä kertaa Äiti ja Reissulasse päättivät säästää Rooman hotellissa ja panostaa myöhemmin Palermon majoituksen sijaintiin. Tämä on strategia, jota minä arvostan: priorisointi.
Kun huone oli saatu, he viettivät hetken nauttien ilmastoinnin tarjoamasta viileydestä. Se ei ollut pieni asia, sillä heinäkuun helteet pitivät kaupungin tiukasti otteessaan. Lämpötila nousi päivittäin yli 30 asteeseen, ja kuten minä olen myöhemmin kuullut, seuraavalla viikolla lukemat lähestyivät jo 40 astetta. Tässä kohtaa voin todeta: heinäkuu ei ole aloittelijoiden kuukausi Roomassa.
Mutta kaupungille oli silti lähdettävä.
Tällä kertaa tavoitteena ei ollut suorittaa nähtävyyksiä, vaan valita yksi kohde ja antaa matkalle tilaa tapahtua. He päättivät kävellä noin 2,4 kilometrin matkan kohti yhtä maailman tunnetuimmista suihkulähteistä: Fontana di Treviä.
Fontana di Trevi on barokkityylinen suihkulähde, joka valmistui vuonna 1762. Se on 26 metriä korkea ja 49 metriä leveä, ja se on tullut monille tutuksi muun muassa elokuvasta La Dolce Vita. Perinteen mukaan kolikon heittäminen suihkulähteeseen oikealla kädellä vasemman olkapään yli takaa paluun Roomaan. Päivittäin lähteestä kerätään suuria määriä kolikoita, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
Kuulostaa idylliseltä.
Paikalla oli runsaasti turisteja, ja tunnelma oli enemmän “kansainvälinen ihmismeri” kuin rauhallinen kulttuurielämys. Äidille ja Reissulasselle riitti nopea vierailu: muutama kuva, nopea vilkaisu ja poistuminen paikalta ilman kolikonheittoa. Minun mielestäni tämä oli tehokasta toimintaa.
Loppupäivä kului rennosti Rooman kaduilla ilman suurempia päämääriä. Kun he palasivat hotellin suunnalle, löytyi sopiva terassi, jossa saattoi istua varjossa ja antaa päivän hitaasti kulua eteenpäin. Minun mielestäni nämä ovat usein matkan parhaita hetkiä.
Illalla suunnattiin syömään aivan hotellin läheisyyteen, ravintolaan Trattoria La Tavernetta Pizzeria, joka sijaitsi vain noin 50 metrin päässä. Tämä on etäisyys, jota minä arvostan erityisesti iltaisin.
Listaa tutkittiin huolellisesti, sillä vaihtoehtoja oli useita. Lopulta päädyttiin klassiseen ratkaisuun: pizzaan. Ja ei mihin tahansa pizzaan, vaan merenelävillä täytettyyn pizzaan, pizza ai frutti di mare.
Valinta osoittautui onnistuneeksi. Pizza oli maukas, ja illallinen täytti kaikki odotukset.
Päivä oli ollut lämmin, tapahtumarikas ja sopivasti epätäydellinen – juuri sellainen, josta jää jotain kerrottavaa.
Illallisen jälkeen he palasivat hotellille lepäämään, jotta jaksaisivat taas seuraavana päivänä kohdata Rooman helteiset kadut.
Minun johtopäätökseni: Roomassa ei tarvitse nähdä kaikkea. Riittää, että näkee tarpeeksi – ja syö hyvin.
Matka Roomassa jatkuu seuraavassa tarinassa.
Muuta luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti