Oli heinäkuu 2014 ja olimme keskellä Euroopan-matkaamme Italiassa. Genova oli meille yhden yön välipysähdys matkalla eteenpäin. Suuria odotuksia ei ollut, sillä kaupunki ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiimme.
Yövyimme uuden kaupungin puolella lähellä Brignolen rautatieasemaa.
Meillä oli vain yksi päivä aikaa tutustua kaupunkiin, joten jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme heti liikkeelle.
Kävelimme hotellilta Via Fiumea pitkin kohti rantaa. Matkalla näimme ostoskadun Via XX Settembren, jonne päätimme palata myöhemmin.
Seuraavaksi meitä vastaan tuli 1930-luvulla rakennettu monumentti, joka on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille.
Jonkin ajan kuluttua saavuimme merenrantaan ja löysimme sattumalta myös uimarannan. Ranta ei ollut erityisen kaunis ja roskiakin näkyi siellä täällä.
Kauempana näytti olevan siistimpi alue aurinkotuoleineen. Genova ei ensivaikutelman perusteella tuntunut varsinaiselta rantalomakohteelta, mutta me emme olleetkaan tulleet rannalle loikoilemaan. Turistikuva rannalla piti silti ottaa.
Yritimme jatkaa rantaa pitkin kohti vanhaakaupunkia. Kartan perusteella näytti siltä, että rantakadun kautta pääsisi helposti eteenpäin, mutta reitti katkesi useaan otteeseen.
Lopulta päädyimme venesatamaan, jossa portit olivat lukossa. Ei auttanut muu kuin palata samaa reittiä takaisin. Tunnelma alkoi hieman kiristyä.
Harharetken jälkeen päätimme hypätä taksiin ja suunnata vanhaankaupunkiin, mieluiten ylös linnalle, jotta voisimme kävellä sieltä alas. Kielimuuri toi oman haasteensa keskusteluun, ja päädyimme kompromissiin: ajoimme satamaan.
Satamassa taksi pysähtyi näyttävän laivan viereen.
Myöhemmin selvisi, että alus oli rakennettu Roman Polanskin elokuvaa Pirates varten 1980-luvulla. Laivaan emme menneet, mutta siitä alkoi rantaa seuraileva kävelykatu.
Näimme kalastusveneitä ja ihan oikean sukellusveneen.
Jollain taisi olla pyykkipäivä.
Satamasta siirryimme vanhankaupungin kapeille kujille.
Terassin löytäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Aurinko porotti kuumasti ja jano kasvoi. Päätimme kääntyä vasemmalle ja lähteä kipuamaan ylöspäin, josko mäen päältä löytyisi tuulenvire ja kahvila.
Käännyimme lupaavan näköiselle kadulle ja kipuaminen mäkeä ylös alkoi.
Sitten kuljimme mäkeä ylös hieman lisää ja sitten vielä lisää. Matkalla ei näkynyt terassin terassia eikä ravintolan ravintolaa. Ei auttanut muu kun jatkaa matkaa eteenpäin.
Lopulta näimme tunnelin päässä valoa ja saavuimme mäen päällä sijaitsevalle linnalle.
Linnan pihalta löytyi vihdoin terassi!
Haimme juomat ja yritimme katsoa kartasta missä olemme. Osoitimme jokainen vuorollaan karttaa ja arvailimme sijaintia.
Reissulasse meni kysymään tarjoilijalta linnan nimeä. Nimestä ei saatu selvyyttä, joten äiti näytti pöydästä, että meillä on täällä kartta. Tarjoilija oli huisin mukava ja tuli katsomaan karttaa. No eihän sitä linnaa meidän turistikartasta löytynyt, mutta tarjoilija osoitti meidän sijainnin. Saimme häneltä myös ohjeita, mihin meidän kannattaisi suunnata.
Linnan ravintolassa oli kiva terassi, pöydät näyttivät olevan varattuina jo iltaa varten
Maisemat eivät olleet henkeäsalpaavat, mutta merelle ja kattojen ylle avautuvat näkymät tuntuivat palkinnolta kiipeämisen jälkeen.
Kun olimme juoneet juomat, katselleet ja kuvailleet maisemia, jatkoimme matkaa.
No vielä yksi maisemakuva piti vielä ottaa linnalta.
Ja sitten vielä yksi kuva linnasta.
Linnalta laskeuduimme alas mutkittelevaa katua pitkin ja ohitimme valtavan Albergo dei Poveri -rakennuksen.
Seuraavaksi suuntasimme Via Garibaldille, jota suositellaan usein yhtenä Genovan kauneimmista kaduista. Katu oli tyylikäs, mutta melko lyhyt. Ehkä emme osanneet nähdä kaikkea, mitä sillä olisi ollut tarjottavana.
Kaupunkikierros jatkui Piazza De Ferrarille, joka oli mielestäni Genovan kaunein paikka. Aukion suihkulähde ja sitä ympäröivät rakennukset muodostivat näyttävän kokonaisuuden uuden ja vanhan kaupungin rajalla.
Seuraavaksi pysähdyimme ihailemaan keskiaikaista San Lorenzon katedraalia.
Seuraavaksi löysimme kauniin rakennuksen. Se oli Palazzo San Giorgioa, joka on rakennettu 1200-luvulla. Palatsi on siis hurjan vanha. Kuinkahan vanha minun äitini on? Ei hän varmaan 1200-luvulla ole elänyt.
Palatsi on toiminut aikoinaan myös vankilana, ja sen kuuluisin vanki oli Marco Polo, joka joutui sinne Genovan ja Venetsian välisen sodan seurauksena.
Kuljimme vanhan kaupungin katuja ja vilkuilimme samalla, jos löytäisimme jonkin kivan ruokapaikan.
Emme löytäneet mieleistä ravintolaa ja palasimme uuden kaupungin puolelle etsimään ravintolaa. Lopulta istuimme terassille ja tilasimme pastaa. Äiti ja Reissulasse valitsivat klassisen pasta carbonaran. Ruoka oli ihan hyvää ja täyttävää, muttei sellaista, että voisin suositella kyseistä ravintolaa.
Seuraavana aamuna kävimme äidin kanssa vielä lyhyellä kävelyllä ennen aamiaista. Löysimme lähistöltä kauppahallin ja kuvasimme Via XX Settembren rakennuksia.
Piipahdimme myös Piazza Colombolla katsomassa suihkulähteen hahmoa, joka näytti puhaltavan torveen tai juovan jotain.
Aamiaisella nautimme hotellin erikoiskahveista ja sen jälkeen pakkasimme tavarat ja jatkoimme matkaa.
Yhteenvetona Genova oli mielenkiintoinen, mutta ei erityisen sykähdyttävä pysähdys. En ihastunut tähän kaupunkiin. Uusi kaupunki tuntui viihtyisämmältä kuin vanhakaupunki, joka vaikutti paikoin nuhjuiselta ja likaiselta. Rantareitti ei ollut erityisen kaunis, mutta päivän aikana näimme useita historiallisia nähtävyyksiä. Ehkä kaupunki olisi avautunut paremmin huolellisemmalla ennakkosuunnittelulla.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti