Oli heinäkuu 2022, ja minä seikkailin Gdanskissa äidin ja Reissulassen kanssa. Tämän päivän ohjelmassa oli vierailu toisen maailmansodan museossa. Museo avattiin vuonna 2017, ja se sijaitsee modernissa, hieman vinoon kohoavassa rakennuksessa Motława-joen rannalla. Rakennus näkyy kauas – aivan kuin muistutuksena siitä, että historiaa ei kannata unohtaa.
Museon nimi on pitkä ja juhlallinen: Muzeum II Wojny Światowej w Gdańsku. Sisältö on vieläkin painavampi.
Ilman draamaa ei kuitenkaan selvitty, kun museo avattiin yleisölle. Puolan oikeistohallituksen näkemys oli, ettei museossa tuotu tarpeeksi esille puolalaisten uhrauksia ja kärsimyksiä sodan aikana. Museo sai myös kritiikkiä siitä, että historiaa oltiin kirjoitettu uusiksi ja Puola oli esitetty mahdollisimman hyvässä valossa. No mutta se siitä draamasta ja kritiikistä. Minusta museo oli huisin vaikuttava.
Lähdimme hotellilta aamulla ajoissa kävelemään kohti museota, sillä halusimme ehtiä museolle juuri kun se aukesi klo 10. Tämä osoittautui myöhemmin hyväksi ideaksi, koska museosta ulos tullessamme jonot olivat huisin pitkä. Me puolestaan pääsimme sisään jonottamatta, koska olimme ajoissa liikkeellä.
Museoon kannattaa varata kunnolla aikaa. Näyttelytilaa on noin 5 000 neliömetriä, eikä kaikkea pysty omaksumaan yhdellä käynnillä.
Tunnelma on vahva, paikoin raskas. Yksi tila oli rakennettu niin, että kävijä pääsi kävelemään myös sodan aikaisilla kaduilla, kuin siirtyisi ajassa taaksepäin.
Näin museossa propagandajulisteita, moottoripyörän, lentokoneen ja lukemattomia esineitä, jotka kertoivat omia hiljaisia tarinoitaan.
Reissulasse löysi myös osaston, jossa käsiteltiin Suomen talvisotaa. Esillä oli muun muassa Aimo Lahden vuonna 1922 suunnittelema Suomi-konepistooli. Pieni pala Suomen historiaa keskellä kansainvälistä näyttelyä.
Yksi näyttelyn pysäyttävimmistä kohdista oli holokaustia käsittelevä osasto. Siellä oli kuvia uhreista, ja seinän viereen oli pinottu matkalaukkuja – aivan kuin niiden omistajat palaisivat hetkenä minä hyvänsä. Siinä kohtaa hiljeni myös pieni apina. Ihminen osaa olla julma eläin.
Eräässä tilassa oli rakennettu sodan runtelema kaupunkimaisema. Seinät näyttivät pommitusten jäljiltä rikotuilta, ja keskellä tilaa seisoi oikea tankki. Se ei ollut enää elävä kone, mutta sen läsnäolo tuntui voimakkaalta.
Kiersimme museossa pitkään – en edes muista, kuinka kauan. Tällaisessa paikassa ei voi vain piipahtaa. Sota ei ole hyvä juttu. Ei sitten ollenkaan. Minun mielestäni kaikki sodat pitäisi lopettaa heti. Museo oli kuitenkin äärimmäisen vaikuttava ja ajatuksia herättävä. Suosittelen vierailua, jos Gdanskiin suuntaat.
Ja sitten pieni loppukevennys, sillä elämässä pitää olla ripaus huumoria, vaikka aihe on vakava.
Huomasin museossa erikoisen tilanteen. Eräs vierailija oli pukeutunut varsin näyttävästi – farkut olivat nimittäin rikki takapuolen kohdalta vähän turhankin avoimesti. Kaksi vartijaa kävi ystävällisen mutta päättäväisen keskustelun hänen kanssaan, ja lopulta hänet ohjattiin ulos. Museoon kannattaa siis pukeutua asiallisesti.
Minä puolestani pysyttelin turvallisesti äidin laukussa. Minullahan ei ole vaatteita lainkaan – ja olisi ollut kiusallista joutua poistumaan museosta kokonaan alasti.
Kommentit
Lähetä kommentti